Yhä useampi äiti sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Vauva ei jaksa heti kiinnostaa eikä nainen osaa mieltää itseään äidiksi.
Raija Kuusisto on työskennellyt vuosia kätilönä ja vuosikymmeniä neuvolassa. Hänestä tuntuu, että synnytyksen jälkeinen masennus on yleistynyt yleistymistään.
– Kun itse valmistuin kätilöksi 1960-luvulla, synnytyksen jälkeistä masennusta ei ollut juuri ollenkaan – tai jos oli, niin ainoastaan äideillä, joilla oli psykiatrista taustaa. Ihmettelen suuresti, miten se on niin yleistä nykyään, Kuusisto sanoo.
Kuusisto ei usko, että ilmiön yleisyys johtuisi vain siitä, että siitä puhutaan enemmän.
– Neuvolassa todella monet äidit ihmettelevät, mikä heissä on vikana, kun he eivät heti rakastuneet vauvaan. Lapseen suhtaudutaan syntymän hetkellä aika neutraalisti: no, nyt se tuli sieltä. Äidit kokevat tästä suurta syyllisyyttä, Kuusisto kertoo.
Vaisto herää vähitellen
Kuusisto haluaa lohduttaa äitejä.
– On ymmärrettävää, että varsinkin pitkän ja raskaan synnytyksen jälkeen äiti on niin poikki, ettei hän jaksa kauheasti tunnetasolla kiinnostua vauvasta.
Äidinvaisto herää vasta myöhemmin pikkuhiljaa.
– Voi mennä jopa puoli vuotta, että äiti pystyy kutsumaan itseään äidiksi. Sitä ennen hän ei tunne välttämättä oikein mitään. Mutta kun lasta hoitaa ja pitää sylissä ja häneen tutustuu, vaistot heräävät.
– Äiti on ihan yhtä hyvä äiti kuin muutkin, vaikkei hän olisikaan välittömästi synnytyksen jälkeen tuntenut helpotusta, riemua ja rakastumista lapseen, Kuusisto sanoo.
