Minja Sinkkonen on aina halunnut lapsia. Kun hän sai tietää odottavansa Down-vauvaa, ei raskauden keskeytys tullut kysymykseenkään. Arki tammikuussa syntyneen Meean kanssa on osoittautunut melko helpoksi, mutta tulevaisuus pelottaa.
Kemiläinen Minja Sinkkonen, 24, on aina tiennyt haluavansa tulla äidiksi. Työuraa ennemmin hän on toivonut kolmipäistä lapsiparvea, johon keskittyä.
Mutta kun Minja vuosi sitten päätti Jerkku-puolisonsa kanssa yrittää vauvaa, eivät asiat sujuneet odotetun helposti. Endometrioosista kärsivä Minja ei tullut raskaaksi. Vuoden yrittämisen jälkeen rinnat alkoivat tuntua aroilta. Minja teki huvin vuoksi raskaustestin. Se näytti positiivista. Tuleva äiti oli häkeltynyt ja shokissa.
– Sitä oli niin onnellinen, ettei ikinä ole ollut, Minja kertoo nyt, yli vuosi myöhemmin.
Rinnan alla kupliva ilo ei jatkunut kuin muutaman kuukauden. Raskausviikolla 16 vanhemmat saivat tietää, että vauvalla tulisi todennäköisesti olemaan Downin syndrooma, yleisin kromosomihäiriö, joka on yhteensä 3000 suomalaisella. Downin syndrooma aiheuttaa keskivaikeaa kehitysvammaisuutta, joka vastaa 5–7-vuotiaan kehitystasoa, kertoo Terveyskirjasto.
– Kyllähän siinä itku tuli. Olin shokissa ja mietin, miksi juuri meille, mitä pahaa olen tehnyt, että tämmöistä käy.
Vaikka Minjalla oli kokemusta Downin syndroomasta sukulaisensa kautta ja hän tiesi, että Down-ihminen voi olla iloinen ja ihana ihminen, ajatus odotetun oman lapsen kehitysvammasta suretti, ahdisti ja pelotti. Mahdolliset liitännäissairaudet sydänvioista epilepsiaan ja leukemiaan pyörivät mielessä. Minja tunsi kateuden piston ajatellessaan niitä vanhempia, jotka saivat terveen lapsen. Kohtalo tuntui epäreilulta.
