Aino halusi tappaa itsensä 13-vuotiaana kiusaamisen takia – "Minua purtiin, potkittiin ja päälleni hypättiin lumikasan huipulta"

Jos isku olisi osunut alemmas, olisin kuollut

Myöhemmin Aino heräsi sairaalassa, jossa hänelle kerrottiin, mitä koulussa oli tapahtunut. Hänellä ei ollut tietoa, kuinka kauan hän oli ollut tajuttomana. Lääkärit kertoivat, että mikäli hypystä aiheutunut isku olisi osunut pari senttiä alemmas, hän olisi kuollut.

– Se vaivaa yhä edelleen, eikä se häviä koskaan. Kylki kipuilee edelleen ja menee yhä helposti lukkoon.

Kun Aino palasi toivuttuaan kouluun, siellä alkoi hänen omien sanojensa mukaan "ihan eri meininki".

– Tulin milloin purtuna, milloin potkittuna tai vaatteet revittynä koulusta kotiin. Tämä ihminen odotti minua koulun portilla, kun saavun kouluun. Aloin tarkoituksella myöhästyä koulusta, etten joutuisi kohtaamaan häntä.

Ainon mukaan koulun taholta kiusaamiseen ei puututtu mitenkään. Tytölle ei pidetty puhuttelua, hän ei saanut jälki-istuntoa, ei mitään.

– Jotenkin siitä opin, että on ok, jos minua kiusataan, eikä siitä saa mitään seuraamuksia.

Usko ihmisiin meni

Seuraavana vuonna kouluun tuli uusi rehtori, joka vähän yritti hillitä kiusaamista.

– Jotenkin se kääntyi siihen, että on kiusatun vika, jos häntä kiusataan, ja kiusaaja on se uhri. En ole koskaan tehnyt tälle kiusaajalle mitään, en ole lyönyt tai haukkunut. Käänsin aina vaan toisen poskeni. Siinä meni usko ihmisiin, saa kiusata niin paljon kuin haluaa ja asialle vain vähän heilutetaan sormea ja sanotaan soo soo.

Kuudennen luokan jälkeen oli edessä siirtyminen yläasteelle. Ainon onneksi kiusaaja meni toiseen kouluun. Vuosien kiusaaminen oli kuitenkin jättänyt jälkensä Ainoon, ja yläasteelle siirryttäessä hän oli sulkeutunut.

– Ja totta kai siitä murrosikäiset ottavat seuraavan silmätikun.

"Väkijoukossa pelottaa"

Aino kertoo, että yläasteella kiusaaminen oli sitä, että ne kaksi kaveria, jotka hän oli saanut ala-asteella, etääntyivät hänestä. Heiteltiin paperitolloilla, suljettiin porukan ulkopuolelle, haukuttiin sosiaalisessa mediassa.

– Minua kiusasivat sellaisetkin ihmiset, joita en edes koskaan ollut tavannut. Tavaroita piiloteltiin, pyörää oli kaadettu, mopoa potkittu, Aino muistelee.

Kiusaamista kesti koko yläasteajan, eikä sitä saatu loppumaan. Kiusaaminen oli niin laajaa, ettei pääkiusaajia saatu kiinni.

– Tuntuu, ettei asialle oikeasti tehty mitään.

Lukiossa ei kiusattu, mutta Aino ei jaksanut

Yläasteen jälkeen Aino meni lukioon, jossa kiusaaminen myös loppui.

– Trauma kiusaamisesta oli lukioon mennessä jo kuitenkin niin syvä, että kehitin itselleni  kovan ihmispelon. Tästä syystä lukiokin jäi kesken.

Kesken jääneen lukion jälkeen Aino kokeili ammattikoulua, mutta sekin jäi kesken vain kahden viikon opiskelujen jälkeen.

– Sain niin vaikeita paniikkikohtauksia, että minun oli pakko lopettaa.

Tänä päivänä Aino käy aikuislukiota, ja kouluun meno tuntuu hänestä mahdottomalta. Yksin hänen on vaikea mennä mihinkään, missä on enemmän ihmisiä.

– Tietysti tästä on haittaa myös nykyisessä asiakaspalveluammatissani.

"Mietin, onko syy minussa"

Kiusaamiseen johtaneita syitä Aino miettinyt paljon.

– Aluksi ensimmäinen ajatus oli se, että onko minussa itsessäni jotain vikaa tai mitä teen väärin, sillä eihän näin moni ihminen voi olla väärässä.

Murrosikäisenä hän yritti muokata omaa identiteettiään paremmin joukkoon sopivaksi.

– Mutta eihän siitä mitään tullut.

Kiusaaminen painoi niin Ainoa paljon, että jo 7. luokan lopulla hän alkoi miettiä itsemurhaa.

– Pahimpina hetkinä halusin tappaa itseni. Ajattelin, ettei tämä voi jatkua tällaisena. Onneksi se jäi vain ajatuksen asteelle, mutta oli se vakavaa.

Tukirinki löytyi netistä

Terapiassa Aino on käynyt viidenneltä luokalta saakka.

Muutama kuukausi sitten Aino törmäsi ruokakaupassa kouluaikansa pahimpaan kiusaajaan.

Ehkä Aino reaktio kuvaa parhaiten sitä, miten syvät arvet kiusaaminen on häneen jättänyt.

– Huusin suoraa huutoa ja pyörryin siihen paikkaan, pelkoreaktio oli niin voimakas. Tuli valtava pakokauhu, olo oli kuin olisin ollut junan alle jäämässä. Heräsin kaupan takahuoneesta ja vartija poistanut kyseisen henkilön kaupasta, Aino kertoo selvästi liikuttuneena.

Vaikka Aino on käynyt vuosia terapiassa, parasta tukea hän on saanut internetissä löytämistään, samoja asioita läpikäyneistä ihmisistä.

– Sieltä on minun tukirinkini löytynyt.