Ansku joutui luopumaan koirastaan, koska se ei kestänyt lasten riehumista ja metelöintiä. Päätös tehtiin, jotta koiralla olisi hyvä olla.
Cairnterrieri Felix tuli Anskun perheeseen puoli vuotta ennen kuin perheeseen syntyi esikoinen. Ansku haluaa esiintyä jutussa pelkällä etunimellä yksityisyytensä suojaamiseksi.
Raskausaikana Ansku ei huolehtinut siitä, etteivätkö Felix ja perheen vanhempi koira tulisi lasten kanssa toimeen.
– Minulla on koirakokemusta jo pitkältä ajalta, ja cairnit ovat olleet meillä tosi helppoja ja kivoja koiria. Niiden kanssa voi mennä ja reissata ja kyläillä missä ja kenen kanssa vaan. Sisätiloissa ne ovat tietyllä tavalla huomaamattomia ja ulkona sitten touhuavat.

– Ajattelimme, että ne menevät siinä sivussa.
Alkuun menivätkin. Koirat lenkitettiin samalla, kun vauva nukkui vaunuissa tai kantorepussa. Sisällä ne touhusivat omiaan.
– Ehkä sitä en ollut osannut ennakoida, miten paljon omat ajatukset olisivat alkuun vauvassa. Agilitytreeneissä ei tullut käytyä yhtä paljon kuin ennen.
– Koirat joutuivat myös olemaan varotoimena hieman aiempaa enemmän rajatuissa tiloissa portin takana, etteivät ne vahingossa juoksisi lattialla mönkivän vauvan yli. Pääasiassa kaikki kuitenkin meni hyvin.
