Analyytikko Mark Cancian huomauttaa, että kovaan maineeseen noussut Himars-kranaatinheitinkalusto ei ole tehokas, ellei sillä ole tukenaan tiedustelua.
Ukrainan sota on tilanteessa, jossa kumpikaan osapuoli ei ole saavuttanut selkeää ilmaherruutta.
– Nyt joukot pysyttelevät erossa toisistaan, ja lopputuloksena on maasota, Yhdysvaltain Euroopan-ilmavoimia komentava kenraali James Hecker kertoo Defense Newsissä.
Heckerin mukaan Yhdysvaltain Ukrainan ilmavoimille lahjoittama, tutkasignaaliin hakeutuva AGM-88 Harm -ohjus auttaa paitsi tuhoamalla venäläistä tutkakalustoa, myös pakottamalla hyökkääjän pitämään tutkia poissa päältä, kun ohjusta kantavan kaluston uskotaan olevan alueella. Niin Ukraina voi saavuttaa tilapäisen, paikallisen ilmaherruuden tarvittavalla operaatioalueella.
Lue myös: Ukrainan puolustusministeri vaihtoi Twitter-kuvansa koiraksi, jonka tassussa on HIMARS: "Nafo-laajennuksesta ei neuvotella!"
Vastaavaa ohjuskalustoa on myös Venäjällä, joten molemmat osapuolet ovat ottaneet tavakseen siirrellä ilmatorjuntapattereitaan 6–12 tunnin välein.
Kaukana sijaitsevien ei-liikkuvien kohteiden tuhoamiseen Ukraina käyttää kuitenkin mieluiten niinikään Yhdysvaltain lahjoittamaa Himars-kranaatinheitinkalustoa. Näin omaa lentokalustoa saadaan säästettyä mahdollisilta tappioilta.
Himarsin kohteena ovat olleet ainakin Venäjän tykistö ja huoltoinfrastruktuuri.
DN:n jutussa haastateltu CSIS:n ( Center for Strategic and International Studies ) analyytikko Mark Cancian kuitenkin huomauttaa, että kovaan maineeseen noussut Himars ei ole tehokas, ellei sillä ole tukenaan tiedustelua.
