Ellen Jokikunnas muistelee 20 vuoden takaista tsunamia: "Syyllisyyden taakka on kulkenut mukanani"

– Se huuhtoi hotellin rannansuuntaisen kerroksen läpi, mutta ei vielä vienyt mukanaan ihmishenkiä. Minun huoneeni oli toiseen suuntaan, toisessa kerroksessa, ja muistan juosseeni hakemaan kultaisia sydänsandaaleja pienelle tytölle, jonka perheen huone oli tuhoutunut, Jokikunnas kirjoitti.

Lue myös: Ellen Jokikunnas julkaisi ensimmäisen kuvan lapsestaan: "Isänpäivää odotettu 14 vuotta"

Seuraavaksi meri vetäytyi ja Jokikunnas kertoi itsensä, paikallisten ja turistien kävelleen ihmettelemään paljastunutta merenpohjaa. Reppuselässään juontaja kantoi samaista pikkutyttöä. 

– Mutta pian kaukaisuudessa näkyi korkea, kupliva vesiseinä. Silloin ymmärsin, että oli juostava. Hetkessä kaikki muuttui kaaokseksi. Aalto vyöryi päälle tuoden mukanaan veneitä, rakennusten kappaleita ja kaiken, mikä sen tielle osui. Kaikkialla kuului huutoa ja murskautuvien rakennusten ääniä. Sain monien vaiheiden ja tapahtumien jälkeen kavuttua turvaan läheiselle temppelikukkulalle, missä autoin loukkaantuneita, Jokikunnas kirjoitti. 

– Kaiken keskellä mieleeni jäi paikallisten ihmisten epäitsekkäisyys. He menettivät kotinsa ja perheensä, mutta tekivät kaikkensa auttaakseen ventovieraita matkailijoita. Aurinkoinen, kaunis pyhäpäivä, jonka piti olla täynnä iloa, muuttui käsittämättömäksi tragediaksi. Minä selvisin lähes vahingoittumattomana. Syyllisyyden taakka siitä, että jäin henkiin, on kulkenut mukanani vuosia. Ehkä tämä joulu on ensimmäinen, jolloin tunnen sen todellisen merkityksen, hän jatkoi. 

Jokikunnas kertoi tragedian vuosipäivänä ajattelevansa uhreja ja heidän läheisiään. Hän kantaa muistoa mukanaan, vaikka aikaa on kulunut jo 20 vuotta. 

Kommentteissa Jokikunnas kertoi luulleensa pari päivää tapahtuneen jälkeen, että hänen auttamansa pikkutyttö ja tämän virolainen perhe olivat kuolleet, mutta hän näki heidät vielä Sri Lankan pääkaupungin Colombon kentällä, kun muun muassa hänet ja perhe evakuoitiin Suomeen.