Grafologia eli käsialantutkimus on mielenkiintoinen tapa sukeltaa pintaa syvemmälle ihmisen luonteeseen ja persoonaan.
Grafologi kiinnittää käsialassa huomiota aivan kaikkeen käsialan muodosta, painosta ja viistoudesta tekstin asetteluun ja musteen väriin saakka. Jotkut käsialantutkijoista tekevät työtään jopa "kuudennen aistin" avulla ja voivat saada käsialanäytteen kautta suoran yhteyden tutkittavaan henkilöön. Käsiala vaihtelee voinnin ja mielialan mukaan, mutta peruselementti säilyy silti muuttumattomana.
Kokeneelle grafologille käsiala voi paljastaa fyysisen tai henkisen sairauden jopa ennen kuin lääkärit sen havaitsevat. Käsialan tutkimiseen sopii parhaiten mustekynällä kirjoitettu näyte, sillä siinä näkyvät parhaiten viivan laatu, paino ja muut ominaisuudet. Mustekynän puutteessa soveltuu myös kuulakärkikynän jälki käsialanäytteeseen.
Lyijy- tai huopakynäkirjoitus ei sen sijaan ole sopiva käsialan analysointiin. Käsialanäyte tulisi kirjoittaa aina viivattomalle paperille. Parhaiten tutkittavaksi soveltuu teksti, jota ei ole kirjoitettu tutkimusta silmällä pitäen. Käsialan tutkimiseen ei tarvita mitään ihmeellisiä välineitä. Aloittelevan grafologin työvälineiksi riittävät suurennuslasi, viivoitin ja kulmamitta.
Tässä avuksi tulkintaohjeita käsialan eri muodoille ja piirteille!
Alueet
Käsiala jaetaan pystysuunnassa kolmeen alueeseen, jotka edustavat luonteen eri painopisteitä. Yläalue käsittää mm. l-, t- ja k-kirjainten yläosat, ala-alue puolestaan kirjainten alaspäin menevät silmukat (j, y, p jne.). Keskialueen muodostavat matalien pikkukirjainten korkeudet. Yläalue on korostunut innostuneella idealistilla, joka saattaa olla myös hieman pinnallinen ja hutiloiva.
Korostunut keskialue sen sijaan kertoo sydämellisyydestä ja halusta säilyttää asiat ennallaan. Korostunut ala-alue ilmentää realismia, käytännönläheisyyttä ja alkuvoimaa. Jos ala-alue on surkastunut, vaivaa kirjoittaa epävarmuus ja juurettomuus. Surkastunut yläalue taas ilmentää henkevyyden ja huumorintajun puutetta.
Koko
Käsialan koko kuvastaa oman persoonan suhdetta ympäristöön. Käsialan koko mitataan matalien pikkukirjainten (esim. a, e, o, m, n) perusteella. Normaali pikkukirjainten korkeus on 2,5-4 mm, yli sentin korkeus kertoo jo ylisuuresta käsialasta. Pientä kirjoittava ihminen on täsmällinen, pidättyväinen ja pihi sekä taipuvainen masennukseen ja likinäköisyyteen. Pieni käsiala on usein tiedemiehillä ja tutkijoilla.