Hylätyt kalaverkot eli haamuverkot ovat merkittävä ongelma myös Suomen merialueilla.
Tutkijat ovat jo keränneet merestä useita kilometrejä hylättyjä verkkoja, vaikka harausta on tehty vasta muutamalla alueella. Haamuverkkoihin tarttuu kaloja ja lintuja ja lopulta verkot hajoavat mikromuoviksi.
Espoossa Otsolahden suulla ei tarvitse kauaa harata ennen kuin hylätty verkko tarttuu pyydykseen. Päivän kokonaissaalis on arviolta 400 metriä verkkoa.
– Kalastajat ovat jättäneet ne tänne tai ne ovat karanneet kalastajilta joko sääolojen tai jääolojen takia. Mahdollisesti niitä on karannut myös muiden veneilijöiden toimesta eli on ajettu kiinnitysnaruja poikki, luettelee Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Pekka Kotilainen syitä verkkojen hylkäämiselle.
Viime kesänä haamuverkkoja harattiin Rauman ja Uudenkaupungin edustalta ja tänä kesänä pääkaupunkiseudulta.
– Kaikennäköistä tavaraa tulee merestä, verkkoa, koukkupyydyksiä ja rysää ja määrä on yllättänyt kyllä monessakin suhteessa, toteaa tutkija Jouni Kervinen Kala- ja vesitutkimus Oy: stä.
Ongelma kaikkialla, missä kalastetaan
Kukaan ei tiedä tarkkaan, kuinka paljon kalaverkkoja hylätään tai miten paljon niitä Suomen rannikoilla on. Ainoa olemassa oleva arvio perustuu Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden tekemään kyselyyn, jonka mukaan vuodessa katoaisi noin 2000 verkkoa.
– Luulen, että me on vasta rapsutettu sitä jäävuoren huippua. Olemme viime ja tämän kesän aikana saaneet nostettua reilut kuusi kilometriä verkkoa. Uskoisin, että niitä verkkoja on kymmeniä ja kymmeniä ellei satoja kilometrejä meidän merialueilla, laskee Kotilainen.
