Helena Petäistön kolumni: Sodan uuvuttama Macron kampanjoi kuin rock-tähti, mutta riittääkö se?

– Me emme ole enää ihan samanlaisia kuin vuonna 2017, ette te enkä minä, totesikin Macron eilen.

– Nämä vuodet ovat olleet rankkoja meille kaikille. Kyseessä ovat olleet järkyttävimmät ajat puoleen vuosisataan.

– Mutta mikään ei saa meitä perääntymään! vannoi Macron valaessaan uskoa ja intoa kannattajiinsa viimeisen vaaliviikon ponnistuksiin, joita nyt toden totta tarvitaan.

Le Penin kannatus nousee

Vaikka ranskalaiset luottavat Macronin toimintaan Ranskan EU-puheenjohtajuuden hoidossa ja Ukrainan sotaan liittyvässä toimeliaisuudessa, on hänen poissaolonsa vaalikampanjasta saanut  kannatusluvut laskuun ja äärioikeiston ehdokkaan, Marine Le Penin, kannatuksen nousuun. -Il faut une mobilisation générale! Nyt tarvitaan yleinen liikekannallepano! julisti Macron aplodeeraavalle kannattajajoukolleen.

Tähän asti Macronin, istuvan presidentin, uudelleenvalintaa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen, on pidetty lähes kirkossa kuulutettuna, mutta viime päivinä ja Marine Le Penin kannatuserot ovat kaventuneet. Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan Macronin kannatus on 28,5 prosenttia ja Le Penin 22 prosenttia.

Suuri kysymysmerkki on ennätysalhaiseksi arveltu äänestysvilkkaus, joka tekee lopputuloksen ennustamisen erityisen vaikeaksi. Yleensä presidentinvaaleissa ranskalaiset äänestävät innokkaasti, mutta nyt pelätään jopa 30 prosentin pois jäämistä vaaliuurnilta.

Sota, rauha ja oma kukkaro

Macron varoitti jo aiemmin, että vaalien alla hän hoitaa presidentin hommat niin kuin pitää ja presidenttiehdokkaan hommat niin kuin voi. Alun perin hän ajatteli voivansa hoitaa EU-puheenjohtajuuden ja vaaliehdokkuuden samanaikaisesti, sillä lähes kaikki EU-kokoukset on jo hoidettu pois tieltä, ja lisäksi Macronilla on apunaan selvästi Ranskan kaikkien aikojen paras Eurooppa-ministeri. Mutta Ukrainan sodan syttymiseen ei kukaan, ei hänkään, oikeasti uskonut.

Tähän asti Macronin diplomaattiset ponnistelut rauhan hyväksi ovat pitäneet hänen suosionsa korkealla, mutta kun sota alkaa tuntua ranskalaisten kukkarossa, alkaa se näkyä myös presidentin kannatusluvuissa. Sota tai rauha, ranskalaisille kaikkein tärkein asia on yhä ostovoiman säilyttäminen. Elintarvikkeiden ja energian hinnannousu ja varsinkin polttoaineen kallistuminen voivat kääntää tilanteen päälaelleen Macronin kannalta. Silloin kannatus voi romahtaa ja vanhat levottomuudet alkaa.

Ei vaaleja ilman skandaalia

Skandaalit kuuluvat Ranskassa aina presidentinvaaleihin. Juuri niiden ansiosta Macron nousi yllättäen presidentiksi viisi vuotta sitten, kun ehdokkaita kompastui ja kaatui yksi toisensa jälkeen. Tällä kertaa Macron on itse myrskyn silmässä, kun on käynyt ilmi, että hänen kaudellaan on valtionhallinnossa käytetty lähes kaksi kertaa enemmän konsulttifirmojen apua kuin aiemmin, yhteensä yli kahden miljardin euron edestä. Toisaalta vastaavaa pandemia-aikaa ei maassa ole koettu lähihistorian aikana.

Kaiken kukkuraksi on ilmennyt, että 600 henkeä Ranskassa työllistävä amerikkalainen McKinsey ei ole kymmeneen vuoteen maksanut maassa veroja.

On vaikea arvioida, paljonko vaikutusta näillä paljastuksilla on vaalitulokseen. Sen sijaan Ranskassa pitäisi viimeinkin herätä kysymään, miten tällaista voi tapahtua maassa, joka jaksaa aina ylpeillä suurella ja omasta mielestään laadukkaalla virkamiehistöllä, jonka ylin kasti tulee maan eliittikouluista.

Miksi he eivät voi näitä konsulttifirmoille annettuja tehtäviä hoitaa?

Monien ulkopuolisten mielestä juuri Ranskan valtava, sisäänpäin kääntynyt  virkakoneisto on usein vain kehityksen este ja tulee liian kalliiksi veronmaksajille.      

"Rikkaiden presidentti"

Macronin vaaliohjelmassa eläkeiän nostaminen 62 vuodesta 65 vuoteen ja kaikkein vähävaraisimmille maksettavan niin sanotun ”solidaarisuusrahan” vastineeksi vaadittu 15-20 viikkotunnin työ ovat aiheuttaneet närää, ja ne ovat vahvistaneet Macronin mainetta ”rikkaiden presidenttinä”. Siksi eilisen vaalikokouksen lupaukset olivat pääasiassa vasemmistolaisiksi luonnehdittuja uudistuksia, joilla Macron selvästi kosiskelee sekä äärioikeiston Le Penin että äärivasemmiston Jean-Luc Mélenchonin äänestäjiä.

Le Penin puoluehan on jo pitkään ollut Ranskan suurin työväenpuolue, mutta näissä vaaleissa Le Pen on aivan erityisesti keskittynyt sosiaalipolitiikkaan ja jättänyt EU- ja maahanmuuttovastaisuuden taka-alalle. Siinä hän on osunut oikeaan ja saanut hyvin pidetyksi kakkossijansa huolimatta toisen äärioikeiston ehdokkaan Éric Zemmourin putkahtamisesta kilpaan mukaan.

Le Pen osaa selvästi puhua kansan syville riveille, ja häneen on tullut jopa hämmästyttävän äidillisiä piirteitä aiemman kovanaaman tilalle.

Uupuuko Macron?

Macronin kolme pääaihetta Le Peniä vastaan olivat eilen kansalaisten ostovoima, koulu-uudistus ja terveydenhuolto. Hän toisti myös lupauksensa, ettei uudistuksia toteuteta veronkorotuksilla, sillä ne tehtiin jo viisi vuotta sitten. Macronin talousuudistukset ovat nimittäin tuottaneet niin hyvää tulosta, että talouden rattaat pyörivät hyvin, Ranskan talouskasvu on Euroopan korkeimpia ja maan houkuttavuus ulkoa tuleviin investointeihin korkealla. Työttömyys on laskenut 7,5 prosenttiin, ja suurin osa uusista työpaikoista on vakituisia, ei mitään pätkätöitä. Saksasta kopioitu oppisopimusmalli on laskenut aivan erityisesti nuorisotyöttömyyttä.

Mutta kaikesta tästä ja siitäkin huolimatta, että ranskalaiset ovat vakuuttuneita Macronin johtajuudesta kansainvälisesti kovina aikoina, hänen täytyy kyetä vielä viikon sisällä synnyttämään erityinen tunnelataus niin, että ranskalaiset edelleen "haluavat" hänet johtajakseen.

Siinäpä haastetta riittää juuri näinä vaikeina aikoina presidentinviran ja sotatilanteen hoitamisen keskellä. Jopa energisenä ja aina dynaamisena tunnetun Macronin sanotaankin olevan nyt uupunut, eikä ihme.

Vaalikokouksessa istuva presidentti kiitti vuolaasti hänen puolestaan kampanjoivaa porukkaa ja erityisesti eturivissä istunutta Brigitteä, jonka järkkymätön tuki tuntuu olevan korvaamaton.