Imatran kolmoismurhan uhrien omaisilla sysimusta vuosi – "Yksi asia on todella nostattanut katkeruutta"

Pastori Ville Kajan puhui lauantaina Imatran kävelykadulla järjestetyssä adventtitapahtumassa.Annamari Halonen

– Lopuksi sytytimme kynttilät, joita emme vieneet Vahdiksi nimensä vaihtaneen ravintolan eteen, vaan asettelimme ne esiintymislavalle. Tilaisuus oli lämminhenkinen. Ihmiset halailivat toisiaan, Juntunen kertoo.

Tilaisuudessa oli läsnä noin 200 kaupunkilaista.

– Sen jälkeen me omaiset kävimme viemässä kaikkien kolmen naisen haudalle kynttilät, Juntunen kertoo.

Juntusen mukaan lauantai tuntui ampumisen vuosipäivältä, koska se oli joulukuun ensimmäinen lauantai, kuten vuosi sitten kun ampuminen tapahtui.

Jenny Jäppinen luki adventtirauhan julistuksen lauantaina järjestetyssä tilaisuudessa. Taustalla kuvassa Jennyn Tiina-äiti, joka kuoli ammuskelussa. Vieressä Jukka Leminen ja pastori Ville Kajan.Annamari Halonen

Raskas teatterimatka

Imatran uhreista Katri Ikävalko ja Anne Vihavainen olivat ennen ampumista viettäneet lauantaipäivän Helsingissä toimittajien yhteisellä teatterimatkalla.

Samanlainen matka järjestettiin tänäkin vuonna.

– Yhdistyksemme ISSY:n teatterireissu Helsingin kansallisteatteriin pari viikkoa sitten oli itselleni tosi raskas. Reissu oli samanlainen kuin se, joka jäi Katrin ja Annen viimeiseksi. Bussissa kyselin reissussa olleilta, että missä Katri viime vuonna istui, mistä hän jutteli. Välillä itketti, eikä tunnelma ollut tavanomaisen hilpeä. Eikä tietääkseni kukaan mennyt jatkoille, kun saavuimme takaisin Lappeenrantaan ja Imatralle, siskonsa tavoin toimittajana työskentelevä Juntunen kertoo.

Lauantaina Imatralla sytytettiin kynttilät ampumisessa kuolleiden naisten muistolle.

Jouluun sisältyy surua ja haikeutta

Viime joulu oli omaisille erityisen raskas, koska ampumistapaus tapahtui juuri joulun kynnyksellä. Tämänkin vuoden joulunodotukseen liittyy surua ja haikeutta.

– Kun katsoin äidille lahjaa, tartuin jo puhelimeen soittaakseni Katrille, että onko hän sen jo hankkinut. Vieläkään en ole täysin sisäistänyt hänen poissaoloaan. Ikävä on valtava, Juntunen kuvailee.

Leminen puolestaan lähtee perheensä kanssa jouluksi matkoille.

– Lähdemme koko perhe pois Imatralta. On liian raskasta jäädä tänne ja viime joulu oli niin kauhea.

Sisarukset Katri Ikävalko ja Kaisa Juntunen olivat myös kollegoita.

Edesmenneet rakkaat ovat yhä jatkuvasti läsnä omaisten mielessä.

– Katri on läsnä ja mielessä monessa menossa. Katrin keskimmäinen lapsi täytti marraskuussa kymmenen vuotta. Tyttö oli sopinut äitinsä kanssa, että kun hän täyttää kymmenen, he katsovat yhdessä Titanicin.

– Lupasin jo viime joulukuussa, että minä voin nyt katsoa leffan hänen kanssaan, kun sen aika tulee. Meillä oli Maijan kanssa se päivä viime viikon lauantaina. Istuimme sohvalla vierekkäin vilttien alla ja meillä oli isot astialliset karkkia ja popcornia, Juntunen kertoo.

Juntunen kokee edelleen epäoikeudenmukaisuuden tunnetta tapahtuneen jälkeen.

– Yksi asia on todella nostattanut katkeruutta. Kun postilaatikosta kolahti asianajan lasku oikeudenkäynnin omavastuuosuudesta, niin raivo nousi pintaan. Äitini ei kerta kaikkiaan kyennyt tuota laskua maksamaan, vaan minä tein sen hänen puolestaan. Hänen lapsensa oli murhattu, ja hänen piti maksaa oikeudenkäyntikuluja. Tämä on sellainen epäoikeudenmukaisuus, että sitä ei voi kukaan ymmärtää.

Lasonen määrättiin maksamaan korvauksia omaisille, mutta hänellä ei ole varaa niitä maksaa. Valtiokonttorikaan ei korvaa omaisten kärsimyskorvauksia.

– Konkreettisesti meille tuli maksettavaa, Juntunen kertoo.

Päällimmäisenä tunteena omaisilla on kuitenkin edelleen valtava suru.

– On valoisampia päiviä, on synkempiä päiviä. Vielä en pysty ajattelemaan sisartani ilman tuskaa, Juntunen sanoo.

– Suru ja synkkyys jatkuu ainakin omalla kohdallani, Leminen kertoo.

Kaisa Juntunen ja Jukka Leminen menettivät omaisensa Imatran ammuskelussa. Kuva syyskuulta oikeudenkäynnin jälkeen.