Diabeetikko Erja kamppaili 20 vuoden ajan jatkuvasti nousevan painon kanssa, kunnes kävi ilmi, että insuliinilääkitys muutti ratkaisevasti aineenvaihduntaa.
Kuusikymppinen Erja epäili jo lähemmäs 30 vuotta sitten sairastuneensa diabetekseen. Ensimmäiset merkit ilmaantuivat aamupahoinvoinnin muodossa. Kun oireet jatkuivat, keskussairaalan sydänosaston sairaalahuoltaja kääntyi työpaikkansa ammatti-ihmisten puoleen.
− Hoitaja mittasi osastolla verensokerini parina kolmena aamuna. Ne olivat koholla. Menin vielä työterveyslääkäriin. Hän sanoi, ettei se haittaa, jos verensokerit ovat silloin tällöin koholla. Minä tietysti uskoin lääkäriä, Erja kertaa.
Erja painoi epäilyt taka-alalle. Ehti kulua muutamia vuosia, kun oireiden kirjo alkoi kasvaa rytinällä.
− Rupesin laihtumaan selittämättömästä syystä. Minulla oli aina hirveä nälkä ja väsymys.
Omalääkäri määräsi potilaansa kattaviin kokeisiin, joiden lopputulos oli yksiselitteinen. Seitsemääntoista kohonneet verensokeriarvot vahvistivat Erjan vuosien takaisen epäilyn: kyseessä oli 2 tyypin diabetes.
Painonnousu alkaa
Diagnoosin myötä Erja sai vihdoin asiaankuuluvan lääkityksen. Tablettihoito tasoitti voinnin siedettäväksi. Ongelmat alkoivat, kun lääkitys vaihtui muutamaa vuotta myöhemmin insuliinipistoksiin.
Erjan paino alkoi nousta nopeaan tahtiin. Kierre otti tulta alleen lyhyessä ajassa.
− Painoni nousi, insuliinin määrä nostettiin, ja paino nousi entisestään, Erja kuvaa.
Koko ikänsä liikuntaa harrastanut nainen yritti toden teolla pysäyttää tilanteen. Hän kirjasi ylös neljän kuukauden ajan kaikki syömisensä ja kävi ohessa vesijuoksussa ja -jumpassa sekä kuntosalilla.
Kilojen on pakko tippua, Erja puhisi sisuuntuneena. Kävi päinvastoin.
