Iranin valtiollinen televisio on vahvistanut Khamenein kuoleman.
Iranin korkein johtaja, ajatollah Ali Khamenei on kuollut, kertoi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sosiaalisen median alustallaan Truth Socialissa myöhään lauantaina. Khamenei oli kuollessaan 86-vuotias.
Iranin valtiollinen televisio vahvisti Khamenein kuoleman varhain sunnuntaina.
Al-Jazeeran mukaan iranilaisuutistoimisto Fars kertoo, että Iranin hallinto on julistanut 40 päivän suruajan Khamenein kuoleman johdosta.
Ajatollah Ali Khamenei oli Lähi-idän pitkäaikaisin valtionpäämies.
Israel ja Yhdysvallat aloittivat iskunsa Iraniin lauantaiaamuna Suomen aikaa. Iran on vastannut iskuihin laajasti iskemällä Israeliin sekä Yhdysvalloille tärkeisiin sotilaallisiin kohteisiin Persianlahdella ja muualla Lähi-idässä.
Trump sanoi myöhään lauantai-iltana julkaisemassaan kirjoituksessa, että Iranin raskas pommitus jatkuu keskeytyksettä koko viikon tai niin kauan kuin on tarpeen.
– Tämä on Iranin kansan suurin yksittäinen mahdollisuus ottaa takaisin maansa, Trump sanoi.
Khamenei toimi Iranin presidenttinä vuodet 1981–1989 ja sen jälkeen maan hengellisenä johtajana, joka on myös Iranin islamilaisen tasavallan korkein johtaja.
Khamenei oli Lähi-idän pitkäaikaisin valtionpäämies. Hän oli konservatiivi ja suhtautui Yhdysvaltoihin aina erittäin epäilevästi ja jopa vihamielisesti.
Jarno Limnell kertoo, missä Iranin konflikti näkyy Suomessa ensin
Aktiivinen monarkian vastustaja
Ali Khamenei syntyi Mashhadin kaupungissa vuonna 1939. Hänen tarkasta syntymäajasta on ristiriitaisia tietoja. Hänen isänsä oli tunnettu uskonoppinut Seyed Javad Khamenei.
Ali Khamenei alkoi Koraanin opiskelun neljävuotiaana. Aikuistuttuaan hän hakeutui shiioille pyhään Qomin kaupunkiin jatkamaan uskonnollisia opintojaan.
Yksi hänen opettajistaan oli Ruhollah Khomeini, josta tuli islamilaisen vallankumouksen jälkeen Iranin ensimmäinen hengellinen johtaja.
Vuodesta 1963 lähtien Khamenei osallistui aktiivisesti Iranin silloista monarkiaa vastustaneisiin mielenosoituksiin, ja maan salainen palvelu vangitsi hänet useita kertoja. Hän piti tiivistä yhteyttä Khomeiniin, joka oli vuonna 1964 lähtenyt maanpakoon.
Khomeini palasi maahan alkuvuodesta 1979 ja nousi islamilaisessa vallankumouksessa maan johtoon. Hän nimitti Khamenein vallankumousneuvostoon, joka johti maata väliaikaishallituksen rinnalla ennen kuin maahan saatiin seuraavana vuonna parlamentti.
Haavoittui vakavasti pommi-iskussa
Seuraavina vuosina Khamenei toimi muun muassa apulaispuolustusministerinä, oli perustamassa Vallankumouskaartia ja neuvotteli panttivankikriisissä, jossa islamilaiset opiskelijat valtasivat Yhdysvaltojen Teheranin-lähetystön ja pitivät osaa sen henkilökunnasta panttivankina toista vuotta.
Kesäkuussa 1981 Khamenei haavoittui vakavasti teheranilaiseen moskeijaan tehdyssä pommi-iskussa, josta syytettiin vasemmistolaista ryhmää. Hänen oikea kätensä halvaantui iskussa pysyvästi.
Muutamaa kuukautta myöhemmin sama ryhmä murhasi presidentti Mohammad Ali Rajain uudessa pommi-iskussa. Khamenei äänestettiin presidentiksi ja jatkokaudelle neljä vuotta myöhemmin. Tehtävä oli pääosin seremoniallinen, sillä valta oli keskitetty pääministerille.
Kun Khomeini kuoli vuonna 1989, Khamenei nostettiin hänen seuraajakseen. Pian tämän jälkeen Iranin perustuslaki uudistettiin kansanäänestyksen jälkeen.
Pääministerin tehtävä lakkautettiin, ja valta keskitettiin presidentille, jonka yläpuolella oli vielä korkein johtaja, jolla oli nyt mahdollisuus puuttua myös maalliseen politiikkaan.
Vihreä liike haastoi vallan
Khamenein yksinvalta horjui yli kolmen vuosikymmenen aikana vakavasti vain kerran. Kesän 2009 presidentinvaaleissa uudistusmielinen entinen pääministeri ja Khamenein kilpailija Mir-Hosein Musavi haastoi istuvan presidentin Mahmud Ahmadinejadin. Konservatiivihaukka Ahmadinejad oli Khamenein suosikki.
Mielipidekyselyt olivat ennustaneet tiukkoja vaaleja, mutta äänestyksen jälkeen Ahmadinejad julistettiin voittajaksi selvällä marginaalilla. Uudistusmielinen oppositio syytti maan hallintoa vaalivilpistä ja lähti kaduille.
Niin kutsutun Vihreän liikkeen mielenosoitukset olivat suuria, ja osassa niistä vaadittiin myös Khameinin vallalta panoa.
Vaikka mielenosoitukset olivat rauhanomaisia, poliisi ja puolisotilaalliset joukot vastasivat niihin väkivallalla. Joitakin mielenosoittajia kuoli ja useita pidätettiin. Mielenosoitukset jatkuivat loppuvuoden, mutta hiipuivat lopulta.
Ahmadinejadin kausi loppui vuonna 2013, ja hänen tilalleen nousi matillisempi Hasan Ruhani.
Hänen kaudellaan Iran alkoi liennyttää suhteitaan länteen ja solmi muun muassa sopimuksen ydinohjelmansa alasajosta talouspakotteiden poistamista vastaan. Khamenei suhtautui sopimukseen skeptisesti, mutta hyväksyi sen pitkin hampain vuonna 2015.
Protestit lisääntyivät loppua kohden
Pakotteiden höllentäminen ei helpottanut merkittävästi talousahdinkoon joutuneiden iranilaisten arkea ennen kuin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump käynnisti ne uudelleen vuonna 2018.
Khamenein loppukaudella mielenosoitukset yleistyivät taas, kun elinolot maassa huononivat. Sytykkeinä oli muun muassa bensan hinnan nosto vuonna 2019. Khamenein johdolla Iran kiristi kansan kuria ja maan sisäisiä turvatoimia. Se kuitenkin vain lisäsi kansan turhautumista.
Nuoren kurdinaisen Mahsa Aminin kuolema viranomaisten käsissä vuonna 2022 käynnisti uuden mielenosoitusaallon, jonka Iranin hallinto tukahdutti totutun kovakätisesti.
Nuoren Mahsa Aminin kuolema sai etenkin naiset osoittamaan mieltään Iranin islamistihallinnon tiukkoja siveyslakeja vastaan.
Vuoden 2025 lopulla Iranissa puhkesi kansannousun piirteitä saaneita laajoja mielenosoituksia maan hallintoa vastaan. Mielenilmausten huippu nähtiin ennen tammikuun 2026 puoliväliä.
Hallinto tukahdutti mielenosoitukset väkivalloin. Viranomaiset kertoivat yli 3 000 ihmisen kuolleen, mutta ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet yli kaksinkertaisista luvuista. Lisäksi kymmeniätuhansia ihmisiä pidätettiin.
Khamenein valtakaudella maan presidentin linja vaihteli konservatiivisesta uudistusmieliseen, mutta Khamenei pysyi koko ajan tiukan vanhoillisena.
Ulkopolitiikassaan Iran pyrki alueelliseen valta-asemaan Lähi-idässä eikä kaihtanut konflikteja esimerkiksi "syöpäpesäkkeeksi" kutsumansa Israelin ja "suuren saatanan" Yhdysvaltojen kanssa.
Khamenein alaisuudessa toimineet presidentit pyrkivät vuorotellen kasvattamaan omaa valtaansa ja ajamaan kukin omia uudistuksiaan, mutta lähes aina epäonnistuivat.
