Itämeren tila ei ole merkittävästi parantunut viime vuosikymmeninä, vaikka päästöjä on yritetty vähentää moni tavoin.
Tutkimustulokset kertovat, että pohjien happitilanne on huono, ravinnepitoisuudet kasvussa ja pohjaeläimet hävinneet laajoilta alueilta. Tutkijat kuitenkin uskovat, että käänne parempaan on näköpiirissä.
Tutkimusalus Hessu oli elokuun puolivälissä Raaseporin saaristossa. Alus oli täynnä tutkijoita, jotka ottivat monenlaisia näytteitä rannikkovesistä. Samaan aikaan isompi tutkimusalus Aranda selvitti avomerialueiden tilaa. Tarkastelussa olivat esimerkiksi veden lämpötila, suolaisuus ja näkösyvyys sekä pohjien lajisto, ravinnepitoisuus ja happitilanne.
Jokavuotiset Hessun ja Arandan tutkimusmatkojen tulokset antavat karun kuvan Suomenlahden tilasta.
Vaikka ravinnekuormitusta on saatu vähennettyä, meren tila ei ole juuri parantunut 2000-luvulla.
– Pääosassa Suomen merialueista ravinnepitoisuudet on kasvussa ja myös levämäärät ja siihen on yksi pääsyy. Se on Itämeren pääaltaan tilan heikkeneminen 2000-luvulla, tiivistää erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta.
Pohjaeläimet kärsivät hapen puutteesta
Hapen puutteesta kärsivät myös pohjaeläimet. Tutkijat etsivät elämän merkkejä pohjamudasta, mutta saalis on laiha: putkimatoja ja pari katkaa.
– Ne madot pärjäävät tosi vähässä hapessa. Katkat vaatisivat happea, mutta niitä on löytynyt vain pari, kertoo tutkija Tarja Katajisto Suomen ympäristökeskuksesta yhden tutkimuspisteen seulontatuloksista.
