Pete Heininen puhuu itsetuhoisuudesta nimellään ja kasvoillaan, koska aihe on edelleen tabu, josta pitäisi puhua enemmän ja avoimemmin. Itsemurhayrityksen jälkeen hän sai apua psykiatrisesta hoidosta ja Itsemurhien ehkäisykeskuksesta.
Pete Heininen asustelee Helsingin Kontulassa asuttuaan vuosia ulkomailla. Seuraa pitävät maailmalta mukana kotiutuneet kaksi kissaa, romanialainen ja thaimaalainen maatiaiskissa.
– Nykyisin voin erittäin hyvin.
Vaikka koronan myötä sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet, Heininen on tavannut säännöllisesti muutamaa läheistä ystävää. Biljardia on voinut pelata yksityisesti, vuorotyöläiselle sopivaan rytmiin.
– Toki harmittaa, että biljardikisat ja treenimotivaatio ovat olleet jäissä. Mutta ulkoiluretket uusiin maisemiin, Sipoon korpeen ja Nuuksioon, ovat olleet lepoa sielulle.
Heinisen kissat ovat erilaisia: toinen viihtyy itsekseen, toisen kanssa pitää seurustella tai se häiritsee yöunia.
– Jos se tulee pyytämään leikkituokiota, laitan elokuvan pauselle tai kirjan sivuun, ja kymmenen minuutin kirmauksen jälkeen se on jo väsynyt. Siitä tulee aina hyvä mieli. Ja siitä kun ne ovat niin hassuja.
Rutiiniin kyllästyessä on ollut aika aloittaa pohjalta
Heininen työskentelee trukkikuskina rekkaterminaalissa. Eräs syy lähteä nykyiseen työhön oli fyysisen kunnon kohottaminen.
– Välillä töitä tehdään hartiavoimin. Kun on hiljaisempaa, teen lämpimikseni pikkujumppaa. Hyvä puoli on myös se, että kun työaika loppuu, niin hanskat putoavat lattiaan ja se on siinä.
Uralle on ehtinyt karttua monenlaista. Teininä kesätyössä Heininen paiski töitä varastossa ja ajeli trukkia. IT-alalla hän työskenteli kymmenisen vuotta, mutta oli loppuvaiheessa stressaantunut ja kyllästynyt.
– En kokenut, että työllä olisi joku tarkoitus. Ylipäätään kun työstä on tullut rutiinia, olen halunnut aloittaa pohjalta ja katsoa, mihin pääsee.
Töiden ulkopuolellakin on löytynyt mielekästä tekemistä.
– Työttömyysaikana viiden vuoden aikana tein kolme ja puoli sataa stand up -keikkaa. Jos jatkaisin stand up -uraa, pitäisi keksiä uudet jutut. En enää oikein allekirjoita masennusaikaan kirjoitettuja, osin aika synkkiä juttuja.
