Jasmine Saloranta, 24, menetti kuusi vuotta sitten auto-onnettomuudessa läheisen ystävänsä ja kävelykykynsä. Positiivinen nainen ei anna pyörätuolin hidastaa elämäänsä.
On tapaninpäivä vuonna 2010. 18-vuotias Jasmine Saloranta, hyppää autoon yhdessä neljän ystävänsä kanssa. Ystävysten tarkoituksena on matkata Jyväskylästä Leville uudenvuoden viettoon. Reissua on odotettu hartaasti.
Aurinko paistaa. Loma tuntuu jo nuorten naisten mielessä.
Siikalatvan kohdalla reilun kolmen tunnin päässä Jyväskylästä matka kuitenkin pysähtyy. Suoralla tiellä vastaan tullut pakettiauto suistuu tuntemattomasta syystä vastaantulijoiden kaistalle vyöryen suoraan päin nuorten autoa.
– Meidän autosta jäi jäljelle suurin piirtein neljä rengasta ja kolme penkkiä, Jasmine kertoo nyt, yli kuusi vuotta myöhemmin.
Hän on ainut selvinneistä, joka ei muista tapahtumista mitään.
Onnettomuuspaikalla nuorten irrottaminen autosta kestää lähes puolitoista tuntia. Ambulanssissa sekavia puhuva Jasmine nukutetaan.
Selviäminen epävarmaa
Seuraavan kerran Jasmine avaa silmänsä Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Parin viikon tajuttomuuden jälkeen hän katsoo äitiään suoraan silmiin. Jasminen vanhemmat ovat odottaneet pelonsekaisin tuntein tyttärensä heräämistä. Tieto onnettomuuden seurauksista ei ole vielä selvillä.
– Ensimmäisen kerran kun heräsin, äiti kysyi, tiedänkö kuka hän on. Katsoin häntä ja sanoin ”kyllä, olet rakas vaimoni Elina.” Nimi meni oikein, mutta muuten ei, Jasmine nauraa.
Onnettomuudesta selviäminen ei ollut läheskään varmaa, sillä lähes kaikki Jasminen sisäelimet kärsivät törmäyksessä pahoin.
– Halvaannuin, ja suurinta osaa sisäelimistöstäni jouduttiin leikkelemään, aortta repersi, munuainen meni, haima ja maksa menivät osittain, osa suolesta repesi ja keuhkoihini tuli myös jotain, Jasmine kertaa.
Lisäksi Jasminen aivot heilahtivat onnettomuudessa, minkä vuoksi hänellä todettiin diffuusiaivovamma.
