Jorma Soini, 60, on entinen asunnoton alkoholisti, joka on omistanut elämänsä kodittomien päihderiippuvaisten auttamiseen.
Huonosta itsetunnosta kärsinyt Jorma Soini alkoi käyttää alkoholia jo 14-vuotiaana. Täysi-iän kynnyksellä hän joi jo alkoholistin lailla.
– Muutama vuosi siinä meni alkoholinkäyttöä harjoitellessa. Parikymppisestä 30-vuotiaaksi asti join yhteen putkeen, Soini kertoo.
Alkoholisoitunut mies ei kokenut hallitsevansa elämäänsä. Omia päätöksiä oli vaikea tehdä.
– Silloin uskoin, että olin saanut huonot elämän kortit. Olin kapiaisen kakara, ja minun oli äärimmäisen vaikeaa tulla itseni kanssa toimeen, Soini muistelee.
Kotipaikkakunnan uudet puolet
Hyrylässä lapsuutensa elänyt Soini joi ensimmäiset vuotensa tutulla paikkakunnalla. Ryyppykavereita oli paljon.
– Heräsin monena aamuna erään ravintoloitsijan hienon omakotitalon uima-altaan reunalta, enkä tiennyt miten olin sinne päätynyt.
Kun Soinin alkoholinkäyttö riistäytyi yhä pahemmin käsistä, hämärtyivät myös perusasiat. Hygieniasta huolehtiminen jäi.
– Yhä vähemmän oli niitä ihmisiä, jotka huolivat minut nurkkiinsa nukkumaan. Oli jaksoja, jolloin minulla ei ollut kattoa pääni päällä. Kesäisin nukuin usein ladoissa ja urheilukentän lipan alla. Talvisin yritin etsiä itselleni parempia nukkumapaikkoja.
Vanhempiensa taloon Soini pääsi silloin tällöin. Sieltä yöpaikan saaminen riippui omasta käytöksestä.
Ryöstetyksi Soini ei kertaakaan tullut. Hän uskoo sen johtuneen omasta ulkoisesta olemuksestaan, joka kieli, ettei miehellä ollut mitään vietävää. Koko elämä pyöri pullon ympärillä.
– Jos juoppo istuu jakkaralla, ja maailma kirjaimellisesti räjähtää hänen ympärillään, hän katsoo ensin jalkoihinsa tarkastaakseen onko viinapullo vielä ehjä. Jos se on, mikään hänen elämässään ei muutu, Soini kuvailee.
