Kati Tervo selätti syövän: Hetken aikaa ajattelin pahinta

Syöpäyhdistys tarjoaa toki vertaistukiryhmiä, mutta niihin Tervo ei halunnut mennä, jotta häntä ei tunnistettaisi. Kotona hän sai kuitenkin tukea mieheltään, kirjailija Jari Tervolta.

– Jari tiesi koko ajan missä mennään ja hänelle sain jutella. Jotenkin sitä ei kuitenkaan juttele miehelle samalla tavalla, kuin saman asian kokeneelle naiselle. Olenkin kuvaillut, että tämä on naisten kova koulu.

Sädehoidot väsyttivät: Jäsenet tuntuivat lyijynraskailta

Leikkauksessa Tervolta poistettiin rinnasta pieni kasvain. Lisäksi häneltä poistettiin neljä imusolmuketta. Haavojen parannuttua alkoivat sädehoidot.

– Minulle määrättiin 25 kertaa sädehoitoa, mikä on aika tavallinen määrä. Pääsin paljon helpommalla kuin aggressiivisen syövän diagnoosin saaneet ja sytostaattihoitoihin joutuneet. Tosin olin niin mahdottoman väsynyt hoitojen aikaan, että ei se vähältä tuntunut.

Tervo kiittelee sädehoito-osaston hoitajia, joiden kannustavuuden avulla hoitoihin oli helppo mennä. Usein potilaita rohkaistaan palaamaan työelämään sädehoitojen aikana. Tervo kuitenkin koki, että hoitojen aiheuttama väsymys vei voimat.

– Joka päivä hoidon jälkeen tuli oikein sellainen väsymyskuoppa. Jäsenet tuntuivat lyijynraskailta, se oli hyvin erilaista väsymystä. En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin saanut silloin mitään järkevää aikaa.

”Ei kannata siirtää asioita, joita meinaa tehdä”

Sädehoidot sujuivat Tervon kohdalla ongelmitta ja pian niiden päätyttyä hän sai kuulla helpottavan diagnoosin.

– Hoitojen jälkeisessä loppukäynnissä minulle kerrottiin, että olen nyt terve. Ei se kyllä siltä tuntunut, kun olin hoidoista vielä niin naatti. Olin parantunut. 

Loppukäynnin jälkeen Tervo on käynyt vuosittain tarkastuksissa. Ensi vuonna hänellä on edessään vielä viimeinen kontrolli. Lääkärit ovat luvanneet solutyyppiin vedoten Tervolle avaria tulevaisuusnäkymiä, joten sairaus ei enää ole mielen päällä.

– Toki kaikki kokemani pysäytti siten, että osaa olla empaattisempi toisia potilaita kohtaan. Heillä voi olla vielä rankempia hoitoja edessään. Opin myös sen, että ei kannata siirtää asioita, joita meinaa tehdä. Usein eletään niin huolettomasti, että ”kyllä minä sen sitten joskus hoidan”.

Tervo onkin toteuttanut kaikki suunnitelmat, joita hän joutui sairauden takia aikoinaan siirtämään. Diagnoosin aikaan hänellä oli myös jo aihe romaaniin, jonka hän kirjoitti myöhemmin. Tervon romaani Sukupuu ilmestyi elokuussa.