Kirja-arvio: Zelenskyin taustalla gangsterimainen oligarkki

Tähän saumaan Volodymyr Zelenskyin suosittu satiirinen tv-sarja Kansan palvelija tuli kuin tilauksesta. Kansan palvelijassa korruptioon kyllästyneestä opettajasta tulee hieman vahingossa presidentti, joka sitten sarjan edetessä kertoo erilaisista välistävedoista ja muista kummallisuuksista, joita Ukrainassa tapahtuu koko ajan. 

Monen yllätykseksi fiktio muuttui pian todeksi: tv-sarjan presidenttiä näyttälevästä Zelenskyistä tuli oikea presidentti. 

Valintaa helpotti se, että väistyvä presidentti Petro Poroshenko oli varsin epäsuosittu. Mainetta tahrasivat myös niin sanotut Panaman paperit, joista selvisi, että Poroshenko oli piilotellut omaisuuttaan veroparatiisiyhtiöihin.

Zelenskyillä ei selvää poliittista ohjelmaa

Vaikka Zelenskyi pääsi murskavoitolla presidentiksi, ei kirjassa kuvata hänen poliittisia kykyjään kovinkaan maireasti. Tiedot monista yhteiskunnallisista asioista olivat vähäiset eikä varsinaista selkeää tahtotilaa näyttänyt olevan. Hän "ei ole intellektuelli tai suuri ajattelija". 

Kirjoittajat kuvaavat "zelenskyismiä" hyväntahtoiseksi populismiksi, someajan politiikaksi, jossa visuaalisuus on tärkeämpää kuin sisältö ja itse ajatukset. Kirjoittajien mukaan Zelenskyin maine rakentuu kyvylle rakentaa väkeviä poliittisia viestejä kielellä, johon ukrainalaiset voivat samaistua. 

Perusajatuksiltaan Zelenskyin puolue korostaa liberaalia ajattelua suhteessa sosiaalisiin kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan Zelenskyin politiikka on siis hyvin erilaista kuin Putinin Venäjän konservatismi. 

Vaalikampanjan yksi keskeisiä teemoja oli rauha – olihan Venäjä käynyt sotaa Itä-Ukrainassa jo viisi vuotta. Vaikka Zelenskyillä oli kirjan mukaan vahva valtakirja neuvotteluihin ja jopa myönnytyksiin, hän ajautui lopulta täysimittaiseen sotaan. 

Sota antoi Zelenskyille tehtävän

Zelenskyi on hyvä kuuntelija ja ymmärtäjä mutta ei varsinainen tahtopoliitikko. Sota näyttääkin tuoneen poliittikko-Zelenskyille selkeän tehtävän, jonka hän osaa hoitaa erinomaisesti. 

Zelenskyin päätehtävä on viestiä etenkin kansainväliselle yhteisölle Ukrainan ahdingosta ja taistelutahdosta. Tämän käsikirjoittamisella ja tv-esiintymisillä elantonsa hankkinut presidentti osaa tehdä ammattimaisen hyvin. 

Lisäapua tulee presidentinhallinnon muilta jäseniltä, joista monet ovat hänen entisen tuotantoyhtiönsä työntekijöitä. Zelenskyi näyttääkin olevan someajan sotapresidentti.

Zelenskyin tiedotustoiminta perinteisissä medioissa että somessa on ollut totaalinen vastakohta pömpöösille Putinille, joka näyttäytyy harvakseltaan tv:ssä antamassa käskyjä alaisilleen tai keskustelemalla pitkän pöydän päässä ulkomaisten johtajien kanssa. 

Zelenskyillä oli oma oligarkki

Mutta entäpä ne oligarkit – kenen oligarkin rahoilla Zelenskyi pääsi valtaan? Kirjan mukaan Kansan palvelija -sarjan tastalla on hyvinkin epämääräisesti käyttäytynyt miljardööri Ihor Kolomoiskyi, tv-moguli, joka loi vaurautensa monialayrityksellä, jossa ristiriitoja ratkottiin perinteiseen gangsterityyliin. 

Kolomoiskyin ansiot perustuvat ukrainalaisten silmissä siihen, että hän käytti 10 miljoonaa dollaria luodakseen pataljoonan Venäjän uhkaa vastaan Dnipropetrovskin alueelle. Rahaa ovat saaneet myös monet itäisen Ukrainan vapaaehtoiset Venäjän-vastaiset pataljoonat. 

Kirjoittajien mukaan hallitessaan Dnipropetrovskin aluetta hän onnistui vuodessa nitistämään vähäisen venäläisliikehdinnän pidätyksillä, lahjuksilla ja mitä ilmeisimmin myös murhilla. Miehellä ei kuitenkaan ole mitään ideologiaa vaan hänen päätavoitteensa on lähinnä omaisuuden kasvattaminen. 

Zelenskyin tultua valituksi presidentiksi oligarkin asianajajasta Andri Bohdanista tehtiin presidentin kansliapäällikkö puoleksitoista vuodeksi. Puolittain maanpaossa elänyt Kolomoiskyi puolestaan saapui Israelista Kiovaan ja tapasi Zelenskyin heti presidenttikauden alkupäivinä. 

Kolomoiskyi tavoitteena oli saada edellisen presidentin Poroshenkon kansallistama Privat-pankki jälleen omistukseensa tai saada ainakin korvaus menetyksistään. Toive ei toteutunut eikä oligarkki saanut rahojaan. 

Tosin Kolomoiskyi kumppaneineen oli ukrainalaistietojen mukaan ehtinyt viedä pankin kassasta yli viisi miljardia dollaria ennen sen kansallistamista. Niin tai näin, Zelenskyi ei alistunut Kolomoiskyin johdateltavaksi. 

Unelma Euroopasta

Ukrainan länsiosissa ja suurissa kaupungeissa identifioidutaan enemmän eurooppalaisiksi kuin maan itäosissa. Merkittävin jakolinja menee kuitenkin sukupolvien mukaan: nuoret ovat eurooppalaisempia kuin vanhat. 

Ukrainalaiset ovat EU:n merkittävin työvoimareservi. Jo ennen sotaa arviolta 600 000 ukrainalaista työskenteli EU-alueella ja muutkin kansalaiset ovat päässeet EU:hun ilman viisumia. Nyt, sodan kestettyä lähes puoli vuotta, ukrainalaisten tuki EU:hun liittymiselle on noin 60 prosenttia. EU hyväksyikin Ukrainan ehdokasmaaksi kesäkuussa.  

Zelenskyi piti keväällä puheen Euroopan parlamentille, jossa hän vakuutti Ukrainan eurooppalaisuutta. "Olemme ainakin todistaneet sen, että olemme aivan samanlaisia kuin te. Joten todistakaa meille, että olette kanssamme. Näyttäkää, että ette anna meidän tuhoutua. Todistakaa, että olette todella eurooppalaisia."

EU:hun on vielä matkaa kuten on sodan päättymiseenkin. Kirjassa ei lähdetä arvuuttelemaan sodan lopputulosta mutta jo nyt on selvää, että tämän sodan yksi merkittävä sankari on Zelenskyi itse - aivan kirjan nimen mukaisesti.