Traumakirurgi korjaa erilaisia vammoja. Pahimmat niistä saattavat johtaa kuolemaan leikkauspöydällä. Miten sellaisesta selvitään?
Traumakirurgi Ari Leppäniemi on työskennellyt sekä päivystyksessä että konfliktialueilla. Erilaisia tunteita hän on ammatissaan saanut kokea laidasta laitaan. Vaikeissa hetkissä on auttanut niin sanottu peilitesti.
– Kaikki ajattelevat, että [traumakirurgin työ] on leikkaamista. Se on toki keskeinen osa sitä, Huomenta Suomessa vieraillut traumakirurgi Ari Leppäniemi sanoo.
Kirurgina Leppäniemi on työskennellyt sekä päivystyksessä että konfliktialueilla.
Traumakirurgi korjaa traumoja eli vammoja. Niitä on erilaisia: tylppä vamma voi syntyä autokolarissa tai pahoinpitelyssä, lävistävä vamma taas puukon pistosta tai ampumisen seurauksena. Päivystykseen voi saapua kaikenlaisia tapauksia.
Lue myös: Aortta on vahvaseinäinen putki, johon voisi työntää sormen – tällaisia verisuonia sisälläsi mutkittelee
"Potilas saattaa menehtyä leikkauspöydälle"
Leppäniemi teki pääasiassa päivystyskirurgiaa. Hänen erikoisalansa on vatsakirurgia.
Aina lopputulos ei ole hyvä. Leppäniemen mukaan esimerkiksi päivystysaikaisen vatsaleikkauksen kuolleisuus on kymmenen prosenttia.
– Se on enemmän kuin syöpä- tai sydänleikkauksessa. Hoidetaan hyvin sairaita potilaita. Välillä käy huonosti. Vaikka mitä tekisi, potilas saattaa menehtyä jopa leikkauspöydälle.
Erilaisia tunteita hän on ammatissaan saanut kokea laidasta laitaan.
– Kun menee hyvin, on onnistunut tekemään jotakin hyvää ja pelastamaan potilaan kuoleman kielistä, tunne on älyttömän hyvä.
– Mutta jos käy toisin päin ja potilas menehtyy, tunne on aivan musertava. Varsinkin, jos se tapahtuu leikkauspöydälle, kuten joskus voi käydä. Totta kai silloin ajattelee, teinkö kaiken, mitä voin. Teinkö kaiken oikein.
