Kommentti: Tämän hetken suurin musiikki-ilmiö myy stadionit ja areenat täyteen – Suomessa näkymä on erityisen karu

Madonna täyttää stadioneja aina vaan, kiertueitaan loppuunmyyvä Beyoncékin alkaa olla jo nostalgianimi ja viimeisin Tampereen Nokia Arenan tapahtumakalenteriin lisätty kansainvälinen tähtinimi on tammikuussa 80 vuotta täyttävä Rod Stewart.

Miksi näin? Missä ovat vuonna 2024 aktiiviuransa huipulla olevat stadionintäyttäjät?

Lue lisäksi: Ultra Bra palaa, mutta onko luvassa enemmänkin uutta musiikkia? Näin vastaa Kerkko Koskinen

Taylor Swiftin kaltaisia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta isoimpia venueita täyttävät nimet ovat tehneet uransa merkkiteokset jo vuosia, ehkä jo kymmeniä vuosia sitten.

Näin etenkin Suomessa. Suurin stadioneita ja areenoja täyttävä musiikillinen ilmiö on täällä jotain muuta kuin päivänpolttavaa uutuusmusiikkia.

Lue myös: Kommentti: Vuosituhannen toiseksi isoin musiikkicomeback on totta – Oasiksen paluusta tulee joko jäätävä pettymys tai parasta koskaan

Miksi? Koronavuosista toipuminen alkaa olla ohi ja niiden aikana patoutunut keikkailun tarve on saatu purettua muutamana edellisenä kesänä ja näin ollen monet isot nimet pitävät taukoa esiintymisestä. Kansainvälisten A-luokan nimien esiintymispalkkiot ovat joka tapauksessa kasvaneet niin suuriksi, että ne kiertävät lähinnä Pohjois-Amerikassa.

Jos Eurooppaan saavutaan, kiertue kattaa usein pelkästään Länsi- ja Keski-Euroopan suuret markkina-alueet. Monet ykkösnimet soittavat vain muutaman keikan, usein Barcelonassa tai Madridissa, Pariisissa, Berliinissä ja Lontoossa. Ehkä Amsterdamissa ja Roomassa.

Kun näitä ykköskorin nimiä ei Suomeen eikä usein ylipäätään Pohjois-Eurooppaan saada, stadionit ja areenat on täytettävä muilla nimillä.

Näin ollen: tervetuloa kehiin, nostalgia.

Lue lisää: Lippukaaos Oasiksen paluukeikkamyynnissä

Sehän on vain ja ainoastaan luonnollista. Kun eletään aikaa, jolloin keskellä Eurooppaa käydään sotaa, Lähi-itä on poksahtamaisillaan oleva ruutitynnyri, ilmastonmuutos pelottaa, Donald Trump saattaa nousta toista kertaa Yhdysvaltain presidentiksi ja Suomessa hallitus kurittaa leikkaustoimillaan niitä, joita ei ikimaailmassa pitäisi kurittaa, ihminen alkaa kaivata tukea ja turvaa.

Jotain tuttua ja turvallista, mihin tarttua. Mikäpä sen tutumpaa ja turvallisempaa kuin musiikki, joka on säestänyt lapsuus-, nuoruus- ja varhaisaikuisuusvuosiamme.

Nostalgia myy ja täyttää stadioneita ja areenoita. Vielä riittää sukupolvia, jotka rientävät riemusta kiljuen katsomaan nuoruutensa lempiartistia esittämässä nuoruutensa lempibiisiä. Sukupolvia, joilla riittää ostovoimaa.

Lue lisäksi: Kommentti: Ilman Pate Mustajärveä mahdollisesti jatkava yhtye ei ole Popeda – se on ”Popeda”

Tervetuloa siis takaisin, Kent, Oasis, Ultra Bra ja monet muut. Vaikka ette keksikään pyörää uudelleen, saatte aikaan sen kaihoisan ja nostalgisen lämmön tunteen, joka saa ihmiset hakeutumaan kymmenientuhansien samanmielisten joukkoon kuulemaan niitä kappaleita, jotka ovat elämäntaipaleen varrelta mieleen sementoituneita muistijälkiä.

Silti: kun isoimmat konserttijulkistukset lähitulevaisuuteen Suomessa ovat olleet Ultra Bra, Iron Maiden ja Rod Stewart, herää yksi kysymys: mitä vuotta nyt oikein eletään? Vuotta 2024 vai onko millennium täällä taas?

Vaikka itseni kaltaisilla musiikkinörteillä päällimmäisin tunne comeback-uutisien tullessa voi olla pettymyksensekainen, me olemme pieni vähemmistö. Kyllä minäkin Kentin paluuta aion mennä katsomaan.

Nostalgiset ja lämpimät muistijäljet pitävät musiikkiteollisuuden voimissaan, eivätkä ne sieltä muistista mihinkään häviä.