Helsingin kaupunginmuseon näyttelyssä esitellään psyykkisesti sairaiden taidetta.
Aivokuppa, alkoholismi, dementia ja maanisdepressiivisyys. Siinä Nikkilän potilaiden yleisimpiä diagnooseja sairaalan alkuvuosina.
Helsingin kaupunginmuseon näyttelyssä "Rikki – kun mieli särkyy" keväällä 2022 esitellään psyykkisesti sairaiden taidetta. Esillä on jo sulkeutuneen Nikkilän psykiatrisen sairaalan potilaiden teoksia. Sairaala toimi 85 vuotta; sen toiminta päättyi 1999.
Nikkilän viimeisinä toimintavuosina tyypillisin diagnoosi oli skitsofrenia. Mutta mitä potilaiden taide kertoo? Mitä saadaan aikaan taideterapialla?
Lue myös: Kriisipsykologi kertoo, miksi sota-aikanakin saa ja pitää nauraa: "Elämään kuuluu ilo"
"Mahdollisuus ilmaista itseään"
Piirtäminen ja maalaaminen oli Nikkilän potilaiden suosituimpia harrastuksia. 1970-luvulle asti käsitöistä myös maksettiin aktiivisuusrahaa.
– Se on ollut mahdollisuus ilmaista itseään, mutta myös vain kuluttaa aikaa, tutkija Pirkko Madetoja Helsingin kaupunginmuseosta kuvasi Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Taideterapian pani alulle Nikkilässä vapaaehtoistyötä pitkään tehnyt suomalainen kuvataiteilija Rafael Wardi. Wardi aloitti taidekerhon sairaalassa vuonna 1959, ja vuosien varrella toiminta kehittyi taideterapiaksi.
Mitä teoksista siis voi päätellä? Toisinaan ihminen itse on niissä salattu: Madetojan mukaan varsinkin 1960–1970-luvuilla potilaat saattoivat olla voimakkaasti lääkittyjä, ja tekijän persoonaa ei taiteessa välttämättä näy.
Taide oli tapa viettää aikaa. Toisaalta se on ollut myös tärkeä itseilmaisun keino.
– Kun ihminen on tarpeeksi huonossa kunnossa, yhden viivan vetäminen voi olla itsetunnolle ja oman persoonan hahmottamiselle keskeinen asia, Madetoja kuvaa.
