Mikko* joutui jäämään hoitovirheen vuoksi nelikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle. Päätöstä edelsi neljä leikkausta, tuskainen toipuminen ja raskas paperisota toimeentulosta.
Mikon koettelemus juontaa juurensa aikaan, jolloin kolmikymppinen mies työskenteli menestyvässä puuseppäyrityksessä. Lama-ajan korvilla 1990-luvun taitteessa yritys ajautui monen muun firman tavoin taloudellisiin vaikeuksiin.
− Meitä ryhdyttiin lomauttamaan jatkuvasti. Töitä oli pari viikkoa, sitten kuukausi taukoa ja taas hetken töitä, Mikko kuvaa.
Samaan aikaan Mikko kärsi selkävaivoista, jotka olivat rasite myös muilla suvun miehillä. Pysähdys odotti kulman takana.
Kesämökillä puita kantaessa jokin otti yks kaks selästä kiinni. Mies kaatui niiltä sijoiltaan lattialle.
− Lääkäri sanoi, että kyse on niin suuresta välilevypullistumasta, että se on leikattava nopeasti. Kahden päivän kuluttua olin operoitavana.
Kohtalokas hoitovirhe
Kun Mikko havahtui heräämössä, ensireaktio oli järkytys.
− Tilanne oli pahempi kuin ennen leikkausta. En tuntenut edes omia jalkojani, mies muistaa.
Viikon päästä Mikko päätyi yöllä hätäleikkaukseen. Jälkeenpäin kävi ilmi, että röntgenlääkäri oli ensimmäistä leikkausta varten tehnyt virhearvion, luultavasti jopa katsonut kuvia ylösalaisin.
− Tällä kertaa pääsin leikkauksen jälkeen sentään jaloilleni. Olo koheni jumppaamalla, mutta silti tunsin, ettei selkä kyllä kunnossa ole.
Sairaalajakson loppumetreillä Mikko sai allekirjoitettavakseen lapun, jossa lääkäri myönsi ensimmäisessä leikkauksessa tehdyn virheen. Korvaus ei paljoa lämmittänyt.
