Aikanaan maagisena rajana pidettiin vähintään 200 000 asukkaan aluetta, jotta esimerkiksi leikkaukset voidaan toteuttaa laadukkaasti. Nyt näitä kipurajan alittavia alueita olisi peräti yli puolet suunnitelluista sote-maakunnista. Yhdistämiset ovatkin mahdollisia.
Hallituksen sote-luonnoksessa sote-maakuntien rahoitus tulisi pitkälti valtiolta, joka myös valvoisi toimintaa. Päätöksenteko haluttaisiin kuitenkin pitää lähellä, sillä ylimpänä päättävänä elimenä olisi sote-maakuntavaltuusto. Päättäjät tulisivat siis läheltä ja heidät valittaisiin vaaleilla.
Helsingissä tehtävää hoitaisi poikkeuksellisesti Helsingin kaupunginvaltuusto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaalipolitikan professori Heikki Hiilamo pitää Helsingin erityisasemaa poikkeuksellisena ratkaisuehdotuksena.
– Sille on vaikea löytää sosiaali- ja terveyspoliittisia perusteita. Ehkä siinä on enemmän kunnallispoliittiset perusteet.
Hiilamoa huolestuttaa, miten Helsinki asemoituu muuhun maahan nähden.
– Jos Helsinki on ainoa kunta, joka voi itse järjestää sosiaali- ja terveyspalveluita, korostaako se edelleen Helsinkiä. Pullistuuko Helsinki vielä enemmän Suomen kartasta? Tätä kysymystä joudutaan varmaan perustuslakivaliokunnassa pohtimaan.
Hiilamon mukaan muissa Pohjoismaissa pääkaupunkiseudulle ei ole räätälöity omanlaistaan sote-ratkaisua muuhun maahan verrattuna.
Lue myös: Hyvinvointiala: Sote-esitys on epäonnistunut, tavoitteita ei saavuteta: "Vetää todella vakavaksi"
Kuinka käy Kainuun ja Keski-Pohjanmaan?
Sotea on väännetty Suomessa jo vuosikausia ja välillä on pidetty jonkinmoisena kynnyskysymyksenä sitä, että väestömäärä olisi alueella vähintään 200 000. Uusimmassa hallituksen luonnoksessa näitä alle 200 000 ihmisen alueita olisi yli puolet.
Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka esimerkiksi Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla pystytään sote järjestämään niiden pienen asukasluvun vuoksi. Kainuussa asukkaita on yli 70 000 ja Keski-Pohjanmaalla alle sen.
