Mutiseva menninkäinen raivostutti Putinin ennennäkemättömällä tavalla

Kanavalla esitettiin myös valtavan suosittua satiiriohjelmaa nimeltään Kukly (suomeksi Nuket), jossa nukkehahmojen keinoin annettiin vallanpitäjille sapiskaa. Hahmot olivat karikatyyriversioita esittämistään ihmisistä, ja niiden suusta kuultiin ronskia, välillä mauttomuuden rajamaillakin liikkunutta huumoria.

Brittimedia Newsweek kirjoitti toukokuussa 2016, kuinka tuoreeltaan presidentiksi valittu Putin oli tiettävästi raivoissaan Kuklysta. Viimeinen niitti oli tammikuussa 2000 esitetystä jaksosta, jossa hänet kuvattiin pienenä mutisevana menninkäislapsena. Jaksossa myös edellinen presidentti Boris Jeltsin kutsui Putin-hahmoa rumaksi ja synkäksi.

Putin vaati hahmonsa poistamista sarjasta, mutta NTV ei siihen suostunut. Hyvin pian alkoi Kremlin ja NTV:n kädenvääntö, ja pyrkimys hajottaa NTV.

Kun NTV:n sellaisenaan loppui, loppui pian myös Kukly. Suorapuheista satiiria ei Venäjän päätelevisiokanavilla olekaan myöhemmin nähty.

NTV:n vanhoja työntekijöitä pitämässä tiedotustilaisuutta tavattuaan Putinin 2001.

"Tuntui tuoreelta ja uudelta"

Tampereen yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin professori Sanna Turoma kertoo, että Kukly sai inspiraationsa 80-luvulla alkaneista brittiläisestä Spitting Imagesta sekä erityiesti ranskalaisesta Les Guignols de l'infosta.

Turoma kertoo, että Kukly osui aikoinaan 1990-luvulla niin sanotusti "ajan hermoon" – samalla kun läntiset populäärikulttuurin muodot hyökyivät Venäjän kulttuuriin.

– Ohjelma tuntui 90-luvulla tuoreelta ja uudelta. Se sopi hyvin Venäjän demokraattisen yhteiskuntakehityksen sekä kulttuurin vapautumisen ajanjaksoon, jolloin sananvapauteen vaikuttavat poliittiset ja kulttuuriset instituutiot olivat murrostilassa, Turoma kertoo.

Turoman mukaan Kuklyn kaltaiselle poliittiselle satiirille tyypillisesti ohjelma pyrki kritisoimaan erityisesti vallanpitäjiä ja paljastamaan heidän heikkoutensa ja toimiensa epäkohdat. 

– Satiirille on ominaista pilkka ja nauru, molempia tarvitaan. Satiirinen huumori on harvoin hyväntahtoista. Jos myötäeläminen ja toisen osaan eläytyminen kokonaan puuttuu, satiiri voi olla synkkää moraalisaarnaa tai propagandan apuneuvo.

Se, että Kuklyn tapaiset ohjelmat loppuivat Venäjällä nopeasti Putinin valtaantulon jälkeen, kertoo Turoman mukaan yksinomaan sananvapauden rajojen kiristymisestä, ja Putinin poliittisen persoonan ja imagon rakentamisesti.

TV-pilkka ei kuulunut yhtälöön.

– Mediaan kohdistui enenevissä määrin poliittisesti motivoituja oikeusprosesseja ja syytteitä samalla kun toimittajien vainot lisääntyivät 2000-luvun alkuvuosina. Tämän kehityksen eräs traaginen kulminaatio oli Anna Politkovskajan murha vuonna 2006. 

Lue myös: Katso video: Tämä puheenvuoro oligarkkien kokouksessa sai Putinin kihisemään raivosta – "Häneltä on vietävä kaikki"

Satiiri on Venäjällä suosittu kirjallisuuden laji

Vaikka satiirisen TV-viihteen suosio nousi maassa vasta 1990-luvulla, on Venäjällä satiirin suhteen kuitenkin hyvin pitkät perinteet.

Turoman mukaan neuvostoaika opetti venäjänkielisen yleisön lukemaan niin sanotusti "rivien välistä".

– Se on ollut Venäjällä suosittu kirjallisuuden laji 1700-luvulta alkaen, ja toki myös ennen sitä tärkeä osa kansankulttuuria. 1800-luvun venäjänkielisiä satiirikkoja luetaan edelleen. Yhteiskuntasatiiri eli vahvana myös neuvostoajalla, vaikka poliittisen valtaan kohdistuvaa satiiria ei aina ollut helppo esittää. Sitä oli kuitenkin kirjallisuudessa, elokuvassa, teatterissa, laulelmissa ja anekdooteissa.

Turoman mukaan satiirissa ei kuitenkaan aina pilkata valtaa, vaan myös vallanpitäjät voivat käyttää sitä hyväkseen.

– Esimerkki on Stalinin propagandakoneiston satiiriset pilakuvat kansanvihollisista. Satiiria saatetaan käyttää nyky-Venäjällä esimerkiksi länsimaiden tai ukrainalaisten pilkkaamiseen.

Satiiri ei kuole Venäjällä

Vaikka Kukly loppui jo vuonna 2002, ei satiiriohjelmien näyttäminen ole Venäjällä suinkaan lakannut, vaan se on muuttanut muotoaan.

2010-luvulla Venäjällä puhuttiin uudesta poliittisen satiirin noususta, joka alkoi kiertää erilaisten Internet-palvelutarjoajien välityksellä.

– Siitä esimerkkinä pidettiin tuolloin Grazhdanin poet (Kansalainen runoilija) -ohjelmaa. Se oli supersuosittu ja liittyi presidentin ja duuman vaaleihin sekä niiden aikaan nousseeseen poliittiseen protestiin. Ohjelmaa esitettiin ensin netissä tv-kanavalla Dozhd, sitten Eho Moskvy -radioasemalla, samanaikaisesti kerran viikossa Youtubessa. Sitten oli vielä maata kiertävät lavashow ja jatkuva meemien tulva, jonka ohjelma tuotti, Turoma muistelee.

Voiko satiiriviihde tukahtua kokonaan Venäjällä tässä maailmantilanteessa? Turoman mukaan ei.

– Venäjällä on toimivat VPN-yhteydet. Ja venäjänkielisiä yhteisöjä asuu ympäri maailmaa. Venäjänkielinen netti kuhisee erilaisia satiirisia ohjelmia. Itse asiassa anonyymien tekemän "Novyje kukli" eli "Uudet nuket" aloitti Youtubessa viime vuonna.

Lue myös: Muistatko tämän tempun? Putin järjesti koirapelkoiselle Merkelille ikävän yllätyksen: "Hän nautti sadistisella tavalla siitä vallasta"