Suomesta kaapataan ulkomaille vuosittain noin 15-20 lasta. Oikeusministeriön ja ulkoministeriön tilastojen mukaan viime vuonna lapsia kaapattiin eniten Yhdysvaltoihin sekä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maihin.
– Kaappausten taustalla on usein ero- ja huoltajuusriita suomalaisen ja maahanmuuttajavanhemman välillä. Kiistaa aiheuttaa esimerkiksi kasvatus, uskonto tai lapsen sukunimi, kuvaa Kaapatut lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen.
Kaappauksia tapahtuu myös täysin suomalaisissa perheissä, kun toinen vanhempi kaappaa lapset mukaansa muuttaessaan ulkomaille esimerkiksi työn tai uuden puolison perässä.
Kaapatut lapset ry
Kaapattujen lasten vanhemmat perustivat yhdistyksen 15 vuotta sitten.
Yhdistys toimii nykyisin Raha-automaattiyhdistyksen tuella ja sillä on kaksi työntekijää.
Neuvoo ja tukee vanhempia kaappauksen uhan alla, kaappauksen tapahduttua ja sen jälkeen.
Räisäsen mukaan suurin osa kaapatuista lapsista löytyy, mutta toinen asia on, saadaanko heitä palautettua kotiinsa.
– Jos lapsi on kaapattu maahan, joka on allekirjoittanut Haagin kansainvälisen lapsikaappaussopimuksen, lapsi saadaan aika usein takaisin. Prosessi tosin voi kestää jopa pari vuotta.
Sopimuksen ulkopuolisesta maasta lasta on huomattavasti hankalampi saada takaisin. Esimerkiksi suurin osa Afrikan, Aasian ja Lähi-idän maista on jättäytynyt sopimuksen ulkopuolelle.
Päänvaivaa aiheuttavat myös Yhdysvaltain käytännöt.
– Yhdysvallat on mukana Haagin sopimuksessa, mutta sieltä on hirveän vaikeaa saada lasta takaisin. Prosessit kestävät pitkään ja sopimusta tulkitaan oman maan eduksi, Räisänen kuvaa.
Sen sijaan Venäjän kanssa lapsikiistat ovat Räisäsen mukaan helpottuneet, kun maa liittyi Haagin sopimukseen viime vuonna.