STT:n hankkimat asiakirjat kertovat, millä tiedoilla kaivoshankkeen hakemusta arvioitiin.
Suomen hallitus joutui ensimmäistä kertaa punnitsemaan luontoarvoja taloutta vastaan Sakatin kaivoksen osalta, kun se pohti hankkeen tulevaisuutta tammikuisessa kokouksessaan.
Valtioneuvoston yleisistunto päätti tuolloin olla vastustamatta Anglo American -yhtiön Sodankylän Sakatin kaivoshankkeen hakemusta EU:n strategiseksi hankkeeksi.
– Valtioneuvoston lähestymistapa tässä asiassa oli se, että jos hanke sitä hakee, niin meillä ei ole perustetta kansallisesti sen enempää Sakattia kuin mitään muutakaan hanketta tässä vaiheessa prosessia vastustaa, elinkeinoministeri Wille Rydman (ps.) sanoo STT:n haastattelussa.
Maaliskuussa EU-komissio myönsi Sakatille strategisen hankkeen aseman, jonka myötä se on oikeutettu muun muassa nopeutettuihin lupaprosesseihin. Strategisen aseman myöntäminen voi myös edistää hankkeen asemaa lintu- luonto- ja vesipuitedirektiivien mukaisessa poikkeusharkinnassa.
Sakatin osalta asia on keskeinen, koska kaivosta on kaavailtu soidensuojelulailla ja Natura-alueena suojellun Viiankiaavan suon alle.
Kaivostoiminnan aloittamisessa suon tuntumassa keskeinen riski on pohjaveden tason laskeminen, mikä saattaisi johtaa suon kuivumiseen.
Rydman vakuuttaa, että strategisen hankkeen asema ei heikennä ympäristönsuojelun tasoa kansallisesti.
Varsinaisen poliittisen harkinnan paikka tulee Sakatin osalta vasta myöhemmässä vaiheessa.
– Alustavaa arviointia on tehty, mutta tämä ei ole ollut se päätöksenteon paikka.
Hallitus ei tammikuisessa kokouksessaan ottanut suoraan kantaa Sakatin kaivoksen puolesta tai sitä vastaan.
Oikeuskansleri on kuitenkin arvioinut, että kansallisen vastustusoikeuden käyttäminen strategisen hankkeen aseman myöntämisessä on luonteeltaan päätös, jonka yhteiskuntapoliittinen tai taloudellinen merkitys edellyttää asian ratkaisemista valtioneuvoston yleisistunnossa.
Rydmanin mukaan valtioneuvosto linjasi yhdellä nuijankopautuksella, ettei se estä yhtäkään hanketta hakemasta strategista statusta.


