Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton Kontupohjassa asunut koulutyttö kirjoitti kirjeen viranomaisille Moskovaan. Hän halusi tietoja Leo-isästään, josta hänellä ei ollut omakohtaisia muistoja. Tuo tyttö, Irja Niemelä, on nyt 84-vuotias ja asuu Helsingissä.
Niemelä on yksi niistä henkilöistä, joita on haastateltu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) Stalinin vainojen muistot -hankkeessa.
Niemelä muistaa edelleen tarkasti, kuinka eräänä päivänä tuon Moskovan-kirjeen kirjoittamisen jälkeen opettaja tuli luokkaan ja sanoi, että hänet oli kutsuttu miliisin luokse.
– Olin niin toiveikkaana, että isä oli löytynyt. Että kun olin kirjoittanut Moskovaan, niin tottahan toki miliisin kautta se tieto sitten tulee, hän kertoo.
Iloinen tyttö ei osannut ajatella mitään pahaa istuessaan miliisin huoneessa. Jonkin ajan kuluttua miliisillä oli kädessään paperi ja tämä kysyi, oliko hän kirjoittanut kirjeen Moskovaan. Tyttö tietenkin myönsi tämän.
– Loppujen lopuksi miliisi sanoi, että kuule tyttö, asia on semmoinen, että isä on viety salaiseen paikkaan, josta ei saa olla kirjeenvaihdossa.
Niemelä sanoo kysyneensä, missä sellainen paikka on, koska halusi mennä sinne. Isän ikävä oli suunnaton.
– Nukuin isän valokuva tyynyn alla aikuisikään asti, hän sanoo.
Miliisi käski tyttöä allekirjoittamaan paperin, jossa tämä lupasi, ettei enää koskaan etsisi isää. Lapsella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tämä.
Teloituspaikka löytyi Petroskoin läheltä
Itse asiassa Niemelän isä oli ollut kuolleena jo vuosia. Hänet oli teloitettu Stalinin ajan suuren terrorin aikana lokakuussa 1938. Irja Niemelä ei ollut ehtinyt täyttää vielä vuottakaan.
Vasta Josif Stalinin vuonna 1953 tapahtuneen kuoleman jälkeen Niemelän isän kohtalo alkoi vähitellen selvitä.
– Viranomaisilta tuli kirje, jossa kerrottiin, että isä oli teloitettu lokakuussa 1938.