Nikon äiti ihmettelee, miten toistuvat pahoinpitelyt ovat voineet jäädä opettajilta huomaamatta.
Nikon ja Seljan nimet on muutettu.
Nikon, 10, äiti Selja kertoo poikansa olevan hiljainen ja rauhallinen lapsi. Päiväkodissa hänellä oli kivoja kavereita, mutta koulun alkaessa kaikki muuttui. Niko joutui kiusaajien silmätikuksi heti ensimmäisen kouluvuotensa alussa.
– Kiusaaminen lähti sanallisena liikkeelle ensimmäisen luokan ensimmäiseltä liikuntatunnilta. Kaikki alkoi siitä, että liikuntatunnilla oli haukuttu hänen vaatteitaan, Selja kertoo.
Seljan mukaan kiusaaminen muuttui fyysiseksi, kun rinnakkaisluokkalaiset pojat liittyivät kiusaajien joukkoon. Nikoa hakattiin, tönittiin, potkittiin ja kuristettiin.
Seljan mukaan opettajat eivät huomanneet toistuvia pahoinpitelyjä, vaikka koulun piha on pieni ja välitunneilla oli aina kaksi valvojaa. Niko oli niin peloissaan, ettei uskaltanut kertoa asiasta kenellekään, ei edes äidilleen.
Niko alkoi pian oireilla jatkuvan kiusaamisen takia. Äiti ihmetteli, miksi Wilma-viesteissä kerrottiin Nikon käyttäytyvän rauhattomasti tunneilla.
– Hän ei ole pystynyt pysymään tunnilla paikallaan ja tekemään tehtäviään rauhassa, vaan hän on tehnyt kaikkea ihmeellistä ja hölmöä, kuten tuhrinut tussilla käsiä tai naamaa.
Jälkikäteen Selja on ymmärtänyt, että Niko on pyrkinyt purkamaan tällä tavalla ahdistuneisuuttaan.
– Hän on itse sanonut, että kun hänellä on hirveän paha olo, hän alkaa tekemään jotain saadakseen sen pahan olon pois.
Iltapäiväkerhossa kiusaamista ei suvaittu
Ensimmäisellä luokalla Niko osallistui paikallisen jalkapalloseuran iltapäiväkerhoon. Siellä kiusaamiselle oli nollatoleranssi, ja tilanteisiin puututtiin heti alkuunsa. Niko viihtyi siellä hyvin, koska sai kerrankin olla kiusaajilta rauhassa.
Toisella luokalla hän siirtyi toiseen iltapäiväkerhoon, jossa kiusaamisesta tuli jälleen ongelma.


