Suu narskuu kuivuuttaan, puhuminen on vaikeaa. Silmät tuntuvat hiekkaisilta ja ankara väsymys koettelee. Tältä tuntuu Sjögrenin syndroomaa sairastavasta Sinikasta*, 69, päivittäin.
Ensimmäisen kerran Sjögrenin syndrooma näyttäytyi Sinikalle todennäköisesti jo hänen ollessaan 26-vuotias, hänen toisen raskautensa jälkeen. Tuolloin Sinikka sairastui outoon niveltulehdukseen ja lihaskivut alkoivat vaivata.
Sinikasta tuli myös hyvin allerginen ja hän sai reaktioita esimerkiksi hyttysenpistoista ja erilaisista lääkeaineista. Oireita tuli yhtä jos toista.
Noin 38-vuotiaana Sinikkaa alkoi väsyttää yhä enemmän. Nivel- ja lihaskivut pahenivat, vatsakipuja ja päänsärkyäkin ilmeni. Hän laihtui nopeassa ajassa paljon.
– Laihduin puolessatoista kuukaudessa 15 kiloa, Sinikka kertoo.
Työssäkäyvä Sinikka suuntasi työterveyslääkärille. Lääkäri patisti ulkoiluun, muttei se auttanut. Pian paheneva väsymys uuvutti täysin. Sinikan oli jäätävä työstään sairaseläkkeelle.
– Vaikka nukuin, se ei vienyt väsymystä pois.
”En ole hipaissut, vaan tormännyt Sjögreniin”
Sinikkaa tutkittiin yksityislääkärillä sekä Heinolan reumasairaalassa. Vikaa ei löytynyt heti ja tutkimuksia tehtiin paljon.
Viimein 43-vuotiaana Sinikka sai piinaaville oireille syyn: hän sairasti Sjögrenin syndroomaa, reumaattista autoimmuunisairautta. Diagnoosi varmistui kokein. Sinikalle tehtiin Schirmerin testi, joka mittaa silmien kosteutta sekä sylkitestejä, jotka auttavat oireyhtymän määrittelyssä. Sinikalta otettiin myös huulisylkirauhasbiopsia, eli näyte huulen sylkirauhasesta mikroskooppista tutkimusta varten.
– Siitä lopullisesti saatiin selville, että minulla on Sjögrenin syndrooma. Kun patologilta tuli vastaus, huulibiopsian tehnyt hammaslääkäri sanoi, etten ole sitä hipaissut, vaan oikein törmännyt Sjögreniin, Sinikka muistelee.
Sinikan suhtautuminen omaan itseenkin muuttui. Oli helpottavaa tietää, ettei ollutkaan laiska – vaan ettei ollut terve. Aikainen sairaseläkkeelle jääminen kuitenkin tuntui Sinikasta pahalta.




