Oleksii on todistanut ukrainalaislasten tappamista: "He ovat eläimiä"

Fomenko tietää paljon surullisia tarinoita ja pitää siksi kehitystä hyvänä.

– On liikaa tapauksia, joissa käymme kerran, kaksi tai kolme kertaa suostuttelemassa ihmisiä lähtemään kodeistaan ja he kieltäytyvät. Näin ukrainalaisia saattaa kuolla ihan turhaan, Fomenko sanoo.

Oleksii Fomenko rakkaassa kotikaupungissaan Kiovassa ennen venäläisten laajamittaista hyökkäystä.

"Tuhoavat jokaisen kylän"

Tuoreen raportin mukaan Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen Ukrainassa on vahvistettu kuolleen yli 15 000 siviiliä. Todellisen uhriluvun uskotaan kuitenkin olevan huomattavasti korkeampi, koska vahvistamattomia raportteja on paljon ja pääsy miehitetyille alueille, kuten Mariupoliin, on rajallinen. 

– Venäläiset eivät taistele ainoastaan sotilaiden kanssa, vaan myös siviilien kanssa. He tuhoavat jokaisen kaupungin ja kylän, joka osuu heidän tielleen, Fomenko kuvailee omia kokemuksiaan taistelurintamalta.

Keväällä 2022 hän osallistui myös taistelutoimiin ja vapauttamistoimiin Ukrainan Irpinin ja Butshan alueilla 130. pataljoonan jäsenenä.

– Kun tulimme Butshaan, ymmärsimme, keitä venäläiset todella ovat. He tulivat tappamaan ja tuhoamaan meidän kansaamme.

Fomenkon mukaan se, mitä hän näki Butshassa ja Irpinissa, ei unohdu koskaan.

– Siellä lojui kaduilla ja kellareissa kasoittain ruumiita, joiden kädet oli sidottu. Heissä näkyi luotien ja kidutuksen jälkiä. Se, mitä venäläiset tekivät, oli täysin tunteetonta. He ovat eläimiä, Fomenko sanoo.

Butshan verilöyly oli sotarikosten sarja, joka paljastui huhtikuussa 2022 venäläisjoukkojen vetäydyttyä Kiovan läheltä. Miehityksen aikana surmattiin julmasti satoja siviilejä, mikä johti Venäjän väliaikaiseen erottamiseen YK:n ihmisoikeusneuvostosta äänin 93–24.

3:59Katso video: Ukrainalaiset sotilaat kertovat, mikä sai palaamaan rintamalle.

Unelma elää

Fomenkolla on 12- ja 8-vuotiaat tyttäret. Vanhempi tytär pakeni sodan alettua sukulaisten kanssa Saksaan ja joutui luopumaan kotimaastaan. Nuorempi tytär elää pelottavaa arkea sodan keskellä.

– Hän joutuu heräämään keskellä yötä ilmahälytyksiin ja menemään pommisuojaan. Se vaikuttaa tietenkin uneen, koulunkäyntiin ja yleiseen jaksamiseen. Hänen lapsuutensa on ohi, Fomenko sanoo.

Monen muun ukrainalaisen tavoin, Fomenko unelmoi sodan loppumisesta ja Ukrainan voitosta. Siitä, että seuraavat sukupolvet eivät joutuisi kokemaan tällaista koskaan. 

– En tykkää antaa ennusteita siitä, milloin sota loppuu. Voin kuitenkin vakuuttaa, että minä ja kaikki, jotka tunnen, olemme valmiita taistelemaan viimeiseen saakka.