Joanna Tervonen on kärsinyt unettomuudesta lapsuudestaan asti. Olo on ollut välillä toivoton, kun mitkään hoitokeinot eivät ole auttaneet.
Joanna Tervonen muistaa kärsineensä unettomista öistä jo pienenä lapsena. Ensimmäisen kerran hän hakeutui lääkäriin, kun unettomuus alkoi tehdä arjesta mahdotonta.
– Alkoi tuntua siltä, etten enää selviä unettomuuteni kanssa. Opiskelusta ja työnteosta ei meinannut tulla mitään, Joanna selvittää.
Lääkäriltä Joanna sai käteensä nukahtamislääkereseptin. Pillerit auttoivat pari ensimmäistä yötä, mutta lakkasivat sitten toimimasta. Joanna hakeutui uudestaan lääkäriin.
– Sain uudenlaiset lääkkeet. Niiden avulla pystyin nukkumaan, mutta seuraavana päivänä olin niin tokkurainen, etten voinut jatkaa niiden käyttöä.
Pisin unettomuusjakso kesti puolitoista vuotta
Joanna kärsii sekamuotoisesta unettomuudesta, joka ilmenee jaksoittain.
– Jos illalla puolenyön aikaan saan unta, saatan herätä jo kahden kolmen aikaan yöllä. Tai jos tiedän, että aamulla on aikainen herätys, pyörin sängyssä vielä kolmen neljän aikaan.
Lyhimmillään Joannan unettomuusjaksot ovat kestäneet joitakin viikkoja, pisimmillään puolitoista vuotta.
– Tuon puolentoista vuoden aikana olin niin väsynyt ja toivoton, etten jaksanut edes hakea apua. Olin luovuttanut täydellisesti.
Itsehoito ei auttanut
Vuosien varrella Joanna on kokeillut hoitaa unettomuuttaan lääkkeiden lisäksi myös kotikonstein. Hän on harrastanut liikuntaa, muuttanut ruokavaliotaan, tehnyt rentoutumisharjoituksia ja käyttänyt luontaistuotteita. Mistään ei ole ollut merkittävää apua.
