Pysyvä elintapamuutos vaatii oman ruokasuhteen ja syömiskäyttäytymisen tarkastelua.
Syömiskäyttäytyminen on ravitsemustieteilijän mukaan 95-prosenttisesti automaattista toimintaa.
Omiin syömistottumuksiin, syömiseen liittyvän käyttäytymisen historiaan, ja sen kehittymiseen, sekä omaan ruokasuhteeseen tulisikin kiinnittää enemmän huomiota.
Omien tapojen tunnistaminen ja uudelleenohjelmointi ovat mahdollisia myöhemmälläkin iällä. Lisäksi yksilöllisten tarpeiden huomiointi elintapahoidossa on ensiarvoisen tärkeää.
Ruokasuhde kehittyy läpi elämän
Ruokasuhde alkaa kehittyä jo varhain lapsuudessa ja siihen voi matkan varrella tulla säröjä.
Ruokaa saattaa käyttää esimerkiksi tunteiden säätelykeinona.
– Nykyään puhutaan kahden kaistan hoidossa, missä tarkastellaan arjen syömistä: sitä missä syö, miten syö, mitä syö ja siihen liittyviä tunteita, huomauttaa psykoterapeutti, ETM (ravitsemustiede) ja Painonhallintatalon kehittämispäällikkö Laura Suojanen.
Omia automaattisia toimintoja ja tapoja syömiseen liittyen voi oppia tunnistamaan.
Suojanen kehottaakin kiinnittämään huomiota arjen hetkiin, jotka voivat tuntua päivän aikana pieniltä ja ohikiitäviltä. Niiden tunnistamisessa on kuitenkin kokonaisuuden kannalta suuri merkitys.
– Onko päivässäsi sudenkuoppahetkiä ja tarvitsee lohdutukseksi, vaikka suklaata? kysyy Suojanen.
Mitä tietoisemmaksi tulemme omasta syömiskäyttäytymisestämme, sitä paremmin siihen voimme vaikuttaa ja tehdä muutoksia.
Yksilölliset tarpeet on tärkeä huomioida
Myös herkut mahtuvat monipuoliseen ruokavalioon – näin linjataan myös T, joka on terveydenhuollon ammattilaisten kehittämä hoito-ohjelma. Jokaisen yksilön tarpeet ovat kuitenkin erilaisia, kaikki eivät nimittäin koe nälkää tai kylläisyydentunnetta samalla tavalla, ja herkut saattavat joskus korvata ravitsevan aterian.