Päätoimittajan kommentti: Sitä sitten todella saa mitä tilaa

Tätä kirjoitettaessa tosin on löytynyt valtio-oppineita, jotka puhuvat hallituksen eron tarpeellisuudesta vaikka kaikki ministerit jatkaisivatkin. Kyse on uudesta ryhmästä, joka korvaa entisen.

Mene ja tiedä, mutta jos näin tapahtuu ero on lähinnä tekninen ja saman tien nimitetään uusi.

Pikkuisen ehkä ministeriauton kyydistä jo haaveilleet RKP ja kristillisdemokraatit jäivät ihmettelemään mitä tapahtui.

Viikonlopun jäljiltä näytti hetken, että Suomi olisi poikkeamassa eurooppalaisesta valtavirrasta, jossa populismin ja kiihkeimmän maahanmuuttovastaisuuden ja EU-vastaisuuden voimakkain terä näyttää hiipumisen merkkejä.

Hollannin ja Ranskan vaaleissa käännettä tapahtui ja Saksassakin äärioikeisto ei näytä saavan suurempaa voimaa alleen. Myös Brittien vaalit tuottanevat jos ei muuta niin pehmeämmän brexit vaihtoehdon.

Suomessa näytti hetken, että iso hallituspuolue olisi jyrkentämässä linjaansa ja lähdössä tälle tielle. Näin ei käynyt kun Sipilä ja Orpo eilen päättivät, että Perussuomalaisten muuttuneen puolueen kanssa ei voida jatkaa hallitusyhteistyötä erilaisen arvopohjan ja puuttuvan luottamuksen vuoksi

Eduskuntaan olisi silti ollut jäämässä toiseksi suurimpana ryhmänä johdoltaan varsin nationalistinen ja äärioikeistolainen puolue. Nyt ei enää näin ole. 21 kansanedustajaa jätti ryhmän.

Kuten uusi ryhmyri Simon Elo sanoi: ”Setelit jäivät, mutta selkäranka säilyi.”

Kukaan ei voi enää sanoa, että politiikka olisi tylsää, mutta ei se ole myöskään arvotonta. Arvojen osoittaminen ja rajan luominen siihen mikä on ja mikä ei ole mahdollista nostaa toivottavasti politiikan arvostusta kansalaisten silmissä.

Ja ehkä jonkinlainen oppi vallantäyteläisimmille on sekin, että vastuun kantajiksi oppineita ei kannata kölin alta vetää. Entistä johtoaan ja ministerikollegoitaan kunniattomasti kohdellut puoluejohto voi ajatella puolueen sloganin mukaisesti , sitä sitten saa mitä tilaa.