Sijaisvanhempia tarvitaan nyt kiireesti kaikkialla Suomessa. Päivi ja Timo Pajala ryhtyivät sijaisvanhemmiksi, kun omat lapset olivat aikuistumassa. Nyt heillä on kotona kuusi teiniä, joiden kanssa jaetaan niin arki kuin juhlakin.
Lasten ja nuorten perhehoitajista on Suomessa krooninen pula.
Viime vuonna kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna yli 17 299 lasta. Heistä 65 prosenttia oli pitempiaikaisesti sijoitettuna eli otettuna huostaan.
Huostassa olleista lapsista yli puolet eli 5 127 lasta, oli perhehoidossa sijaisperheeseen sijoitettuna.
Lue myös: Sijoitetun lapsen äiti: Nämä ovat lastensuojelun 7 sudenkuoppaa
Perheen on oltava lapselle sopiva
Kun sijaisvanhempia ei ole riittävästi, lapsia joudutaan hoitamaan laitoshoidossa. Se ei ole paras ratkaisu sellaisille lapsille, jotka pystyisivät asumaan perheissä – jos niitä vain olisi.
Tilannetta mutkistaa se, että sijaisperheen löytäminen ei ole matematiikkaa eli kaikki perheet eivät sovi kaikille lapsille.
– Perheitä on etsittävä ja valmennettava etukäteen, että lapsi voidaan sijoittaa juuri sellaiseen perheeseen, joka vastaa hänen tarpeitaan, Perheliiton kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari kertoo MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Tarpeisiin vaikuttavat esimerkiksi lapsen ikä ja elämänkokemus.
– Esimerkiksi teini-ikäinen tuo perheeseen jo melkoisen määrän kokemusta ja on itsenäinen toimija. Toisaalta sitoutuminen vuosissa on vähäisempää kuin pikkulapsen sijaisvanhempana toimiminen.
Lehtosaari korostaa sitä, että lastenkoditkin ovat hyviä paikkoja kasvaa aikuiseksi.
– Mutta ajattelen niin, että [parasta olisi jos] ne lapset, jotka voidaan hoitaa perheessä, voitaisiin hoitaa perheessä. Tällöin lastenkodeissa oleva ammatillinen osaaminen voitaisiin varata niille lapsille, jotka tarvitsevat vahvempaa tukea kasvaakseen aikuisiksi.