Valkoisen pakettiauton pyörät sutivat vinhasti tyhjää. Kulkupelissä on vääränlaiset renkaat tähän maastoon. Auto on jumissa metsätiellä, jossain päin Hämeenlinnaa. Haastateltavamme Katrin hirsinen vuokramökki on lähistöllä. Hän antoi osoitteensa sijasta GPS-koordinaatit, koska perille ei löydä muulla tavoin.
Ei auta kuin kävellä. Lumisade ja loska tekevät lyhyestäkin matkasta haastavan painavan kuvauskaluston kanssa.
Kuusien kätköistä paljastuu kellertävä hirsimökki, jonka piipusta tupruttaa savua. Katri tulee pihalle vastaan. Tunnustamme noloina, että viimeiset metrit tultiin jalkapatikassa. Katri hymähtää, ettemme ole ensimmäiset, joiden auto ei selvinnyt hänen kotitiestään.
Pihamaalla on mökki, verstas, ulkohuussi ja sauna. Parkissa seisoo jykevä lava-auto.
Pirtissä on vastassa kaksi koiraa ja kissa. Pöydälle on katettu joulutorttuja ja pipareita.
– Kelpaako nokipannukahvi?
Tottahan toki. Katri pohtii kahvinpuruja annostellessaan, mahtaako hän osatakaan keittää kunnollista kahvia näin monelle.
Erakko
Katri, 38, kutsuu itseään erakoksi.
Haave erakkoelämästä kumpusi pahasta olosta. Pitkä parisuhde päättyi. Katri kertoo kokeneensa masennus- ja uupumusoireita.
– Halusin olla yksin. Halusin poistaa elämästä ihan kaiken niin, ettei mikään vaikuta siihen, mitä ajattelen asioista tai mitkä minun haaveet on.
Mukavuuksia on niukasti: sähköt. Ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa, puulämmitys. Juuri niin kuin Katri haluaa. Lähin naapuri asuu kahden kilometrin päässä. Kauppaan on matkaa 25 kilometriä.
– Minua on aina kiehtonut vanhanaikainen asumistapa ja tietynlainen selviytymismentaliteetti. Haluan asua niin, että kaikki hoituu, vaikka tulisi sähkökatkoja. Halusin pois ihmisten keskeltä.



