Reino Savukosken paras ystävä hukkui juhannuksena vuonna 1989 Simpelejärveen. Siitä hetkestä alkoi miehen vapaaehtoistyö, jonka ansiota pitkälti yli toista sataa vainajaa on saatu ylös vesistä.
Punkaharjulainen Reino Savukoski on nähnyt vuosikymmenten aikana paljon omaisten tuskaa ja epätoivoa.
– Kaikkein pahinta on omaisten epätietoisuus, Savukoski kertoo.
Kadonneiden etsinnät ovat vieneet hänet koirineen ja veneineen ympäri Suomea, mutta myös ulkomaille. Hukkuneita Savukoski on etsinyt ja löytänyt Venäjältä, Virosta ja Ruotsista.
Simpelejärveen hukkunut kaveri löytyi, tosin vasta syyskuussa, vaikka etsintään käytetyt kamerat eivät olleet kovin kummoisia.
– Apuna oli lähinnä kasvien ja kalojen kuvaamiseen valvontakamerasta tehty vedenalaiskamera. Eihän sillä tehnyt paljoakaan. Järven pohjaa näkyi kerrallaan 15 sentin leveydeltä, Savukoski muistelee.
"Mihin 22-metrinen laiva voi kadota?"
Entinen rajavartija käyttää hukkuneiden etsintään lähes kaiken vapaa-aikansa. Omaa rahaakin vapaaehtoistyöhön on palanut Savukosken omien sanojen mukaan "hyvin paljon". Työ on kuitenkin ollut tuloksellista. Vainajien laskemisen hän lopetti 112:n kohdalla.
Osa Savukosken etsinnöistä on kestänyt vuosikausia. Vielä viime kesänä hän kävi etsimässä Kallavedellä vuonna 1989 kadonnutta miestä. Tämäkin etsintäkerta päättyi tuloksettomana, mutta tarkoitus on yrittää uudestaan talvella.
