Lapsena auto-onnettomuuteen joutunut Saija Väli-Torala, 35, sai vasta aikuisena tietää, että onnettomuus oli aiheuttanut hänelle aivovamman.
Kun Saija Väli-Torala oli lapsi, hän joutui autokolariin vaarallisessa risteyksessä. Onnettomuuden jälkeen 4-vuotias oli muutaman päivän ajan tajuton. Toipuminen alkoi kuitenkin nopeasti ja parin viikon kuluttua hän pääsi pois sairaalasta.
Saija kävi normaalisti koulua – joskin tukiopetusta vaatien ja huonolla menetyksellä. Peruskoulun jälkeen hän suoritti lähihoitajaopinnot.
Lääkäri oli epäillyt, että tyttö saattaisi kolarin seurauksena sairastua myöhemmällä iällä epilepsiaan. 27 vuotta onnettomuuden jälkeen paljastui, että rysäyksellä todella oli kauaskantoisia seurauksia.
Hiipivät oireet veivät lopulta työkyvyn
Oireet alkoivat vähitellen esikoisen syntymän jälkeen vuonna 2007. Saija alkoi kärsiä käsien puutumisista, jalkojen kankeudesta ja hermosärystä. Huoli lievistä oireista hautautui pikkulapsiarjen alle. Kaksi vuotta esikoisen jälkeen Saija sai toisen lapsensa.
Kun nuorempi lapsi oli 3-vuotias, äiti palasi työelämään. Vanhustyön kiire ja fyysisyys alkoivat nopeasti tuntua vartalossa: kivut pahenivat ja työpäivän jälkeen jalat olivat täysin puuduksissa. Saijan silmään ja poskeen iski sinnikäs elohiiri. Hän alkoi epäillä, että oireiden taustalla oli neurologinen sairaus.
Perhe muutti kaupungista maalle. Saija päätti ryhtyä perhepäivähoitajaksi, jonka ajatteli olevan työnä vanhustenhoitoa keveämpää. Hän jaksoi uudessa työssä kaksi vuotta ennen kuin oireet iskivät kunnolla päälle: jalat lähtivät alta ja puhekyky katosi.
Lääkäreiden epilepsiaepäilyille ei löytynyt tukea tutkimuksista, mutta aivojen magneettikuvissa ja aivosähkökäyrässä näkyi poikkeavuuksia. Fysioterapeutilta Saija sai kuulla, että aivovamma ja niskan retkahdus saattoivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin mistä hän kärsi.
