Kun Sanna keväällä suunnitteli toista lasta miehensä Karin kanssa, ei hän voinut aavistakaan, että paria kuukautta myöhemmin hän olisikin yksinhuoltaja.
Sannan*, 27, tulevaisuus oli pitkälti suunniteltu vielä viime keväänä. Esikoispoika oli 1,5 vuotta vanha, ja Sanna oli jo jonkin aikaa yrittänyt aviomiehensä Karin*, 30, kanssa toista lasta. Suunnitelmana oli, että Sanna olisi muutaman vuoden kotiäitinä. Kesällä kaikki kuitenkin muuttui.
– Ensimmäinen outo juttu oli se, kun en saanut Karia eräs aamupäivä lainkaan puhelimitse kiinni. Hänen piti olla töissä, mutta kun hän monen tunnin päästä soitti takaisin, hän väitti olleensa moottoripyöräilemässä. Vähän tämän tapahtuman jälkeen Kari sitten vain töksäytti, että tarvitsee aikaa miettiä suhdettamme. Hän kyllä sanoi, että tunteita minua kohtaan on, mutta kun kysyin, hän ei keksinyt minusta enää mitään hyvää sanottava, Sanna muistelee.
Ilmoitus tuli Sannalle täysin puskista eikä siihen ollut mitenkään voinut varautua etukäteen.
– Mitään sellaisia merkkejä ei ollut, mistä olisin voinut päätellä jotain. Toisaalta en osannut tällaista vaihtoehtoa ajatellakaan. En kuitenkaan edes jälkeenpäin mietittynä keksi yhtäkään merkkiä, mikä olisi voinut ennakoida eroa.
Seuraavat pari viikkoa olivat Sannalle kuluttavia.
– Se oli ihan hirveää aikaa. Kari oli täysin kylmä sen ajan eikä hänestä saanut mitään irti. Se oli kuin kidutusta. Sitten hän kertoi muuttavansa pois.
Huono käytös auttoi toipumisessa
Kari tuli pian hakemaan tavaransa ja veikin lähes kaiken rahanarvoisen.



