Tarjan* sydänvikainen poika sai vaikean rytmihäiriön. Itsekin sairaanhoitajana työskentelevä Tarja järkyttyi, ettei hänen poikaansa haluttu toimittaa jatkohoitoon. Ilman äidin voimakasta taistelutahtoa poika saattaisi olla kuollut.
Tarja sai toisen poikansa, Janin*, vuonna 1985. Lapsella todettiin heti synnynnäinen sydänvika, ja hänet leikattiin kolmen kuukauden ikäisenä. Sydänvika ei suinkaan korjaantunut sillä leikkauksella.
Lapsena Jani oli leikkimässä veljensä kanssa kahdestaan järven rannalla. Yhtäkkiä Jani sai rytmihäiriön ja vajosi tajuttomana maahan. Tuohon aikaan ei ollut vielä kännyköitä. Asetettuaan Janin kyljelleen veli juoksi viivana sisälle soittamaan lankapuhelimella äidille töihin.
– Olen itse hoitoalalla, ja jaoin heti työpaikalla työtehtävät kavereilleni. Yksi sai soittaa ambulanssin ja toinen sai lähteä mukaani kuskiksi, Tarja muistaa.
Tarja saapui elvytysvälineiden kanssa paikalle jo ennen ambulanssia. Veli oli raahamassa Jania tielle. Jani oli vironnut ja ihmetteli, mitä oli tapahtunut. Ambulanssi nappasi pikku potilaan kyytiinsä ja Tarja seurasi sitä 150 kilometrin päässä olevaan sairaalaan.
– Ensiapuun saapuessani olin vielä työvaatteissani eli hoitajan asussa. Muut potilaat luulivat minua sen sairaalan hoitajaksi ja kyselivät, miksi olen vain yhden potilaan vierellä.
Jani kiidätettiin vielä lasten teho-osastolle Helsinkiin.
Sydän oireilee
Kolmisen vuotta sitten, Janin ollessa jo aikuinen, sydän alkoi taas oireilla. Tarja oli työskennellyt toisella paikkakunnalla, mutta oli palaamassa taas kotikonnuille ja oli työharjoittelussa.
Samassa toimipisteessä jo eläkkeelle jäänyt terveydenhoitaja tuli kertomaan, että Jani oli käynyt valittamassa hänelle hengenahdistusta.
– Poika ei ollut kertonut minulle mitään, etten säikähtäisi, Tarja päivittelee.
Terveydenhoitaja epäili, että vika on keuhkoissa. Tarja ihmetteli, ettei hän tiennyt Janin sydänviasta. Hän oli nimittäin huolehtinut siitä, että potilastiedoissa lukee isoilla kirjaimilla: ”Sydänlapsi” ja puhelinnumerot hoitavalle lääkärille.
