Kysyimme lukijoiltamme, ovatko he joutuneet kohtamaan liiallista juomista perheessään. Joillekin alkoholin liiallinen käyttö oli perheessä ollut arkipäivää.
Jos perheen aikuisista yksi juo liikaa, toiset saattavat peitellä ja salailla ongelmaa viimeiseen asti. Aikuisena moni alkoholiongelman varjossa kasvanut kuitenkin pohtii, miksei kukaan lähipiiristä puuttunut tilanteeseen.
Kysyimme lukiljoitamme, ovatko he joutuneet kohtamaan liiallista juomista perheessään tai lähipiirissään. Tällaisia vastauksia saimme!
"Meillä pidettiin lapsuudessani kulissit yllä. Vaikka isä joi joka viikonloppu itsensä sammuneeseen tilaan eikä muistanut teoistaan (henkistä ja fyysistä väkivaltaa) mitään. Äiti alistui. Nyt äiti on kuollut ja isä ei voi enää juoda terveytensä takia. Yritän teeskennellä iloista, kun tapaamme, vaikka siitä tulee itselleni paha olo. Ehkä ratkaisu olisi muuttaa kauemmas tästä nykyään sääliä kerjäävästä miehestä."
– Nimimerkki Nainen jo 50 v.
"Lapsuuden perheessä äitini juopotteli. Joka kerta juomaputki alkoi 'salaa' keittiön kaapissa piilossa olevasta pullosta. Ja päättyi umpikännissä yksin puheluun keittiönpöydän ääressä keskellä yötä. Ryyppäämisestä seurasi armoton morkkis, ja se kuului sekä näkyi. Alkoholismi ja sen kieltäminen on jatkunut näihin päiviin saakka.
Äidilläni on juomisen seurauksena huono itsetunto, vähän ystäviä, yksinäisyyttä, masennusta ja niin edelleen. Näitä tunteita puretaan minuun haukkumalla, syyttämällä, syyllistämällä. Tilanne paheni merkittävästi kun sain ensimmäisen lapseni. Viimeksi minua on syytetty siitä, kun meillä on huono äiti-tytär-suhde. Tässä helvetissä olen elänyt aina, hieman muuttaa muotoaan, mutta on pysyvästi elämässäni."





