Miten Suomi pystyi lyömään ylivoimaisen vihollisen talvisodassa?
Talvisota alkoi 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen. Keskeisessä asemassa olivat taistelut Suomussalmella.
Neuvostojoukkojen rynniessä rajan yli, oli heitä Suomussalmen Juntusrannassa vastassa hyvin pieni, noin 40 miehen vahvuinen osasto.
– Kun tämä osasto ilmoitti Suomussalmelle, että nyt vihollinen on tullut ja tulee lujaa, niin sitä ei siellä uskottu. Ensivaiheessa päämajaan ilmoitettiin, että sieltä on tulossa puolijoukkue venäläisiä, kertoo tietokirjailija ja sotahistoriaan erikoistunut toimittaja Jukka Halonen.
Suomalaisten viivytyksestä huolimatta Neuvostoliiton puna-armeijan 163. divisioona pääsi etenemään kohti Suomussalmen kirkonkylää.
Suomalaiset polttivat Suomussalmen kirkonkylän 7. joulukuuta.
– Kylää ei voinut jättää venäläisten asutettavaksi. Kyläläiset katsoivat vastarannalta oman kylänsä tuhoa.
Mutta miten Suomi pystyi lopulta lyömään ylivoimaisen vihollisen?
Halosen mukaan yksi ensimmäisistä syistä oli Neuvostoliiton johtaja Josif Stalinin ylimielisyys, jonka mukaan piskuinen Suomi nielaistaisiin nopeasti yhtenä suupalana.
– Kolme viikkoa oli laskettu koko homman kestoksi, mutta tosiasiassa kolmessa ei viikossa ei oltu päästy oikein mihinkään.
Halosen sanoo, että Stalin oli myös itse edesauttanut tilannetta, että oli tapattanut siinä määrin kenraaleita ja korkeaa puna-armeijan johtoa vainoharhoissaan.
– Yksikään kenraali ei uskaltanut tehdä oma-aloitteisia päätöksiä vaan toimi ohjesäännön mukaan.
Tietokirjailija korostaa, että talvisodan ihmeen olennainen tekijä oli kuitenkin suomalainen mies, joka oli kasvanut huonolla ruoalla ja kovalla työllä.
– Pitää muistaa, että suurin osa suomalaisista asui maaseudulla. Heille suomalainen maasto oli tuttua, ja he osasivat käyttää sitä hyväkseen.