Kolmisen vuotta sitten Tauno Koistinen, 47, kärsi sietämättömistä päänsäryistä, joita luuli pitkään migreenin aiheuttamiksi. Särkykohtaukset vain pahenivat pahenemistaan, ja lopulta oikea syykin selvisi. Koistisella oli aivosyöpä.
− Oikeastaan ensimmäiset oireet ilmaantuivat silmäongelmina. Kävin niiden takia lääkärillä jo vuonna 2005, mutta lääkäri totesi ongelmien olevan ihan normaaleja, ikääntymiseen liittyviä asioita, Tauno Koistinen kertoo.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Koistinen tutkittiin perusteellisemmin sietämättömien päänsärkykohtausten takia. Pään kuvauksen yhteydessä selvisi myös syy silmäongelmiin. Koistisen aivoissa oli kasvain, joka myöhemmin diagnosoitiin aivoissa sijaitsevaksi imusolmukesyöväksi, aivolymfoomaksi.
Lähes toivoton ennuste
Koistinen kertoo, että aivolymfoomalla on yleensä todella huono ennuste.
− Vielä 10 vuotta sitten melkein kaikki sairastuneet kuolivat kahden vuoden sisällä diagnoosista. Jos tauti uusi, mahdollisuudet selviämiseen olivat todella pienet, hän selostaa.
Koistisen kohdalla perinteinen sytostaattihoito kuitenkin puri, vaikka hänen vaimoaan olikin jo kehotettu valmistautumaan pahimpaan. Puolen vuoden päästä hoidon aloittamisesta sen todettiin tepsineen ja Koistinen julistettiin parantuneeksi.
Ei kuitenkaan ehtinyt kulua kuin kolme kuukautta, kun syövän huomattiin uusineen. Elettiin maaliskuuta 2007, kun syöpähoidot aloitettiin alusta.
− Melkein heti huomattiin, että hoito ei pure. Näytti siltä, että minulla ei ole mitään toivoa selvitä hengissä. Kuolema ei varsinaisesti pelottanut, mutta kuoleminen kyllä. Eniten minua kuitenkin huoletti perheeni puolesta. Miten he pärjäisivät, kun minua ei enää olisi?
Pieni toivon kipinä
Oli varmaa, että Koistista ei pystytä parantamaan perinteisin keinoin, mutta vielä oli olemassa yksi mahdollisuus. Oulun yliopistollisessa sairaalassa oli käynnissä uuden hoitomuodon kokeilu, johon Koistinen pääsi mukaan.
− Hoitoa oli minua ennen annettu vain muutamalle potilaalle maailmassa, joten sen vaikutuksista ei ollut mitään takeita. Se oli kuitenkin minun ainoa mahdollisuuteni, sillä ilman uutta hoitomuotoa ennusteeni olisi ollut kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen, Koistinen kertoo.