Suomen ensimmäinen tiedesatelliitti on valmiina lähetettäväksi avaruuteen. Satelliitin mukana avaruuteen matkaa kaksi ainutlaatuista laitetta: lähiavaruuden säteily-ympäristöä tutkiva hiukkasteleskooppi ja satelliitin radalta poistava plasmajarru.
Hiukkasteleskoopin tekemät mittaukset auttavat kehittämään entistä kestävämpiä satelliitteja. Plasmajarrun avulla puolestaan saadaan satelliitti poistettua kiertoradalta sitten, kun se lakkaa toimimasta.
Avaruustutkijat esittelivät tänään ylpeinä ja innostuneina Aalto-yliopiston avaruuslaboratoriossa rakennettua Foresail-1 -satelliittia. Neljä vuotta kestänyt rakennusvaihe on ohi.
– Satelliitin tekemisessä täytyy suurella vakavuudella suhtautua kaikkiin työvaiheisiin. Mutta ehkä tosiaan nämä loppusäädöt ja radiojärjestelmän tuunaaminen siihen kuntoon, että se olis parhaassa iskussa, vei kauan aikaa ja oli haasteellisinta, pohtii Aalto-yliopiston apulaisprofessori Jaan Praks.
Mittaustieto auttaa rakentamaan kestävämpiä satelliitteja
Satelliitti kuljettaa avaruuteen säteilyä mittaavan Pate-hiukkasteleskoopin.
– Avaruuden säteily-ympäristö koostuu kahdesta komponentista. On säteily, joka kiihtyy siellä avaruudessa ja sitten se säteily, joka poistuu avaruudesta ja tämä Pate mittaa tätä poistuvaa säteilyä ensimmäistä kertaa hirveän tarkasti, paljon tarkemmin kuin kansainväliset isot satelliitit tällä hetkellä mittaavat, selittää Helsingin yliopiston professori Minna Palmroth.
Mittaustiedon avulla voidaan kehittää entistä paremmin avaruuden säteilyä kestäviä satelliitteja, joiden käyttöikä on nykyistä pidempi.
