Työtytöt olivat nuoria naisia, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoistöihin kuudeksi kuukaudeksi sotavuosina 1941–45. He auttoivat vähävaraisissa maataloissa ja korvasivat miestyövoiman.
Työtytöt olivat 17–24-vuotiaita. He tulivat eri puolilta Suomea ja jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Sisällissodan jälkeen sekä valkoisten että punaisten puolelle nousi naisyhteisöjä, jotka talvisodan jälkeen yhdistivät voimansa.
Työtytöt asuivat puoli vuotta työpalvelukeskuksissa, joita oli yhteensä 25 ympäri Suomen. Sieltä he lähtivät päiväksi töihin pieniin vähävaraisiin maataloihin.
– Heidän toimenkuvaansa kuului vanhusten ja lasten hoitamista, pyykin pesemistä, halkojen hakkaamista, karjanhoitoa ja ruuan laittamista pula-ajan raaka-aineista, luettelee Työtytöt-kirjan kirjoittanut Sinikka Paavilainen.
Suurin osa työtytöistä oli opiskelijoita, tehdastyöläisiä ja toimistotyöntekijöitä kaupungista. Vain kymmenesosa oli kotoisin maalta. Heille pidettiin alkuun neljän viikon pituinen kurssi, jossa opeteltiin ruokataloutta, lastenhoitoa, terveysoppia, kansalaistaitoja sekä maataloustöitä.
– Kaupunkilaistytölle tuli yllätyksenä, miten ison työn takana on maitodesi, jonka yleensä käy ostamassa nopeasti kaupasta, Paavilainen toteaa.
