Tiia järkyttyi koiran kanssa aamulenkillä – kotipihalta löytyi epäilyttäviä nakinpaloja: "Itkin lattialla, kun Luna vain oksensi"

Lääkäri: Valtaosa epäilyistä perättömiä

Huhuja ja kuvia myrkytyksistä liikkuu varsinkin sosiaalisessa mediassa vilkkaasti nykyään. Yhtäkään myrkytystapausta ei kuitenkaan ole todennettu. 

– Itse olen tehnyt tätä työtä 15 vuotta, ja todennettuja myrkkysyöttitapauksia ei esiinny, kertoo tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Veera Karkamo Eviran patologian tutkimusyksiköstä.

Karkamon mukaan on ongelmallista, jos hoitava eläinlääkäri sanoo lemmikin omistajalle, että lemmikki on todennäköisesti syönyt myrkkyä.

– Eläinlääkärit tekevät parhaansa, mutta he eivät ehkä ajattele, että nykypäivänä tieto ei mene vaan asiakkaalle, vaan hetken päästä someen ja satojen, tuhansien ihmisten nähtäville.

Myrkkynakit poliisin tutkittavaksi

Evirassa tutkitaan vuosittain 1500 kuollutta eläintä, joista noin puolet on koiria. Myrkytysepäilyjä on Karkamon mukaan kuukausittain, vaikka tahallisia myrkytyksiä ei todeta.

– Lieneekö pohjoismaalainen tai jopa suomalainen ilmiö, että ajatellaan naapurin yrittävän myrkyttää omaa lemmikkiä.

Karkamo vetoaa myös kliinikkoeläinlääkäreihin, että nämä eivät toteaisi aineiden olevan myrkkyä vain silmämääräisesti. Eläinlääkärin tulisi myös neuvoa huolestuneita, että mahdolliset epäillyt myrkkynakit tai -lihapullat olisi hyvä lähettää poliisille todistusaineistoksi ja tutkittavaksi.

– Myrkkysyöttikirjoitusten näkeminen somessa tekee varmasti nämä epäilijät itsensä hulluiksi, kun he joutuvat pelkäämään, että joku vahingoittaa heidän eläimiään.

Sieniproteiini koitui koiran kohtaloksi

Karkamo muistuttaa, että puhtaasti koiranruokaa syövälle koiralle esimerkiksi yksi ihmisten ravinnoksi tarkoitettu lihapulla tai nakinpala voi aiheuttaa pitkäkestoisen oksennus- ja ripulitaudin.

Eräs koira tuotiin Eviraan tutkittavaksi, kun se sairastui syötyään metsässä ”jotain vaaleaa ja pehmeää”. Tutkimuksissa selvisi, että koiran oksennuksessa – jota omistaja oli ottanut talteen – oli sieniproteiinia.

– Joko siis jonkun ihmisen eväät tai ihmisen oksennusta. Ei mitään myrkkyä, Karkamo sanoo.

Rotanmyrkky yleensä sinistä tai vihreää

Myös kliinikkoeläinlääkäri on samaa mieltä; tahallisia myrkytystapauksia on hankala todentaa. 

– Meillä ei ole rutiiniseulaa, jolla syötistä tai koiran verestä voisi tutkia, mitä myrkkyä se sisältää, kertoo pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Sonja Lahti Helsingin Yliopistollisesta eläinsairaalasta.

Lahden mukaan epäiltyjä myrkytystapauksia selvitetään oireiden ja tyypillisten veriarvomuutosten perusteella. Rotanmyrkky Lahden mukaan on yleensä voimakkaasti värjäävää, jolloin koiran suupielissä tai partakarvoissa tai ulosteessa voi olla väriä.

– Niissä tapauksissa, joissa omistaja kertoo koiran löytäneen luonnosta epäilyttävää herkkua, en muista kenenkään saaneen vakavia oireita. Uskaltaisin siis sanoa, että valtaosa myrkkysyöttiepäilyistä on perättömiä.

Nakinpala, jonka Tiia Raivion koira löysi lenkiltä.

Menettämisen pelko läsnä

Tapahtuma tuntui Raiviosta epäreilulta. Hänellä oli takana rankka vaihe elämässään, ja hän oli juuri pari viikkoa aiemmin muuttanut koiransa kanssa uuteen asuntoon.

– Muutenkin surullinen mieli, ja sitten käy näin. Luna on minulle kuin lapsi. Hän nukkuu kanssani ja katsoo iltaisin televisiota sylissäni. En kestäisi, jos olisin menettänyt hänet myrkyn takia.

Eläinlääkäri sanoi Raiviolle, että koira selvisi, koska se tuotiin heti lääkäriin. Mahdollinen myrkky ei ollut ehtinyt imeytyä. 

Raivio teki tapauksesta rikosilmoituksen, mutta tutkinta lopetettiin, koska tekijää ei tavoitettu. 

Raivio on jutellut taloyhtiönsä naapureiden kanssa ja ihmetellyt, kuka voi laittaa heidän pihalleen myrkytettyjä nakkeja.

– Vaarassa voi olla myös lapsia, sillä hekin voivat laittaa tällaisia uteliaisuudessaan suuhunsa, Raivio miettii. 

Naapurit olivat yhteistuumin käyneet tapahtuneen jälkeen pihapiirin läpi, jotta lisää ei löytyisi. Toinen naapurissa oleva koiranomistaja oli löytänyt samanmoisia nakkeja ja kerännyt ne pois. 

Raivio on ikuisesti kiitollinen naapureille ja ystävilleen tuesta, jota sai tapahtuman aikaan ja sen jälkeen. Siitä jäi hänelle kuitenkin pelko. Enää hän ei anna Lunan mennä lenkillä pois silmistään.

– Luna on kaikkeni. Ajatus Lunan menettämisestä oli niin hirveä, etten vieläkään oikein käsitä sitä.