Tuhannet nuoret kertovat, miten aikuiset kiusaavat koulussa – Finlandia-voittaja vaatii puuttumista

Kiusaamiseksi ei katsottu puuttumista oppilaan häiritsevään käyttäytymiseen tai tehtävien laiminlyöntiin. 

Asiaa kysyttiin ensimmäistä kertaa. Hyvä, että vihdoin kysytään, toteaa tuore Finlandia-voittaja.

– Miksi ihmeessä tilanne olisi muuttunut yhtään mihinkään, kun sille ei ole tehty yhtään mitään? Vaikka meillä on monenlaisia kouluväkivallan vastaisia toimintamalleja kouluissa käytöissä, niin mikään niistä ei pureudu kunnolla niihin tilanteisiin, joissa väkivallan tekijä on aikuinen, Rauma toteaa.

Rauman mielestä sanana kiusaaminen vähättelee sitä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mitä kouluissa tapahtuu.

Mutta mitä itse tilanteelle pitäisi tehdä? 

– Olennaista on kuunnella lapsia ja nuoria. Itse ajattelen, että tässä on kysymys vuorovaikutuskulttuurista - siitä, millä tavalla lapsia ja nuoria kohdataan. Pidetään huolta siitä, että jokainen lapsi ja nuori saa kunnioittavan kohtaamisen - erityisesti silloin, kun he eivät ansaitsisi sitä – kun rikotaan jotain aikuisten normia, arvioi nuorisotutkija Tomi Kiilakoski Nuorisotutkimusseurasta. 

Ketkä joutuvat kiusatuiksi? 

Ketkä sitten joutuvat kohteeksi? Siitä löytyy stereotypia, jonka Rauma avaa ja joka vaikeuttaa sitä, että kohteeksi joutunut hakisi apua.

– Meidän kulttuuriset käsitykset tässä ovat hirvittävän negatiivisia. Stereotyyppinen ajatus on se, että kohde on itse ominaisuuksiltaan sellainen, että se aiheuttaa väkivaltaa tai tekee siitä helpon uhrin. Koulukiusaamiskirjoissakin uhreja kuvataan heikoiksi, heidän ulkonäössä on poikkeavaa, heillä on esimerkiksi psykososiaalisia ongelmia, he ovat ujoja. 

– On tarpeeksi raskasta joutua yhteisön väkivallan kohteeksi ja hylkimäksi. Sen lisäksi ei todellakaan halua ottaa niskaansa ikävää stereotyyppistä mielikuvaa siitä, että millainen on.

Vähemmistöön kuuluvilla nuorilla eniten kiusaamiskokemuksia

Kun katsoo tarkemmin, ketkä raportoivat opettajien kiusaamisesta eniten, niin kärjestä löytyvät kodin ulkopuolelle sijoitettujen, sukupuolivähemmistöjen ja ulkomaalaistaustaisiin kuuluvien nuorten keskuudessa.

Esimerkiksi sijoitettujen lasten osalta 13 prosenttia vastasi opettajan tai muun aikuisen kiusaavan säännöllisesti. 

– Juuri tämä ryhmä, joka sijoitetaan muualle, on se, johon meidän olisi aikapäiviä sitten kiinnittää enemmän huomiota siihen, että he saavat kunnioittavaa kohtaamista, koska se on juuri se ryhmä, joka sitä eniten tarvitsee, Kiilakoski toteaa.

Moni nuori kokee, että ei ole aikuista, jolle puhua

Muutoksia voidaan ja pitää tehdä, sanoo Rauma – tässä joitain ehdotuksia:

 – Kouluterveyskyselyssä korostui, että väkivallan kokemuksia aikuisten taholta on enemmän sellaisilla oppilailla, jotka kuuluvat johonkin vähemmistöön. Uskon, että se, että opettajakuntaa koulutettaisiin kohtaamaan moninaisuutta paremmin kuin nykyään koulutetaan, olisi todellakin eduksi, sanoo Rauma.

 – Lisäksi jokaiseen kouluun tarvitaan toimintamallit, että miten tehdään, kun oppilas tulee kertomaan tällaisesta asiasta. 

 – Toimiva lasten oikeusturva tarvitsisi valvovaa viranomaista, joka voisi tarttua näihin tilanteisiin, sen sijaan, että on olemassa pitkä ja hidas kanteluprosessi.

Kiusaaminen on yksi oire koulujen syvemmistä kohtaamisongelmista. Nimittäin kyselyssä kävi ilmi, että yläasteikäisistä vain alle puolet kokee, että heillä on koulussa joku aikuinen, jolle puhua mieltä askarruttavista ongelmista. 

Kyseiseen mahdollisuuteen puhua aikuiselle vastasi noin 87 000 8.-9.luokkalaista. Kun katsotaan jakaumaa liki joka neljäs vastaaja sanoo, että koulussa ei ole mahdollisuutta keskustella aikuisen kanssa mieltä painavista asioista. Kolmannes ei tiedä, onko koulussa ketään aikuista, jolle voi puhua murheista.

– Tämäkin on todella hälyttävä tulos. On ihan avainasia, että kun nuorella asioita, joita hän haluaa jakaa, että hänellä on ainakin yksi aikuinen, jolle sen voi jakaa. Huoli pitäisi aina kohdata, toteaa Kiilakoski. 

Kiire mainittu, tässäkin jutussa:

– Hyvin usein raportoidaan kouluissa lisääntyvästä kiireestä, mikä ei todellakaan ole omiaan, että saataisiin vuorovaikutussuhteita aikuisten ja nuorten välillä kuntoon, toteaa Kiilakoski. 

"Myös opettajat ovat hyvin uupuneita ja heikoilla"

Rauma muistuttaa, että kouluterveyskyselyssä korostui myös yksinäisyys. 

– Kun lapsi tai nuori on yksinäinen vertaisten keskuudessa ja ei ole luotettavia aikuisia missään, niin se on hirvittävä ja vakava tilanne. Se kertoo myös siitä, että kuinka tiukoilla koulut ovat. Ei ole resursseja kohdata kaikkia lapsia, jotka tarvitsevat kohtaamista.

– Uskon, että monet opettajat tekevät työnsä niin hyvin kuin niissä olosuhteissa kykenevät. Ne olosuhteet ovat monesti rajatut ja huonot ja myös opettajat ovat hyvin uupuneita ja heikoilla.