Moni meistä uskoo edelleen menestystarinaan, jonka mukaan kunnianhimoisesti ponnistelemalla saa lopulta haluamansa. Mutta entä, jos raadannalla ei saakaan onnea?
Kun on ensin raatanut viisi vuotta päästäkseen yksikkönsä johtoon, johtajan pallilla olo onkin tyhjä. Tavoitteet on saavutettu ja kaiken pitäisi olla upeasti, mutta autuutta ei tulekaan. Olo saattaa tuntua suorastaan huijatulta: miksei raadannalla saanutkaan onnea?
"Ei selviä, ellei ole aina tavoitettavissa, tai ellei ota lapsiltaan isää ja puolisolta itseään pois"
Tutkimusten mukaan kunnianhimoiset ihmiset ovat alttiimpia tyytymättömyydelle.
– Kyse on myös oman arvojärjestelmän koettelemisesta, professori Juha T. Hakala kuvailee.
– Jos raataa päästäkseen viiden vuoden aikana arvostettuun asemaan, no, tämä tavoiteltu asema voikin olla sen verran haastava, ettei siinä selviääkään muuten kuin raatamalla. Ei selviä, ellei ole aina tavoitettavissa, tai ellei ota lapsiltaan isää ja puolisolta itseään pois.
Tässä on pysähdyksen paikka, hän toteaa. Olisi tärkeää havahtua pohtimaan omaa jaksamista tai tavoitteita tarpeeksi aikaisin.
– Millainen on se elämä, jota itseltämme ja perheeltämme haluamme? Naapurilla on tuollainen hulppea omakotitalo, mutta voisimmeko me tyytyä tähän jälleenrakennusajan rintamamiestaloon? Voisimmeko tyytyä siihen, että tänä kesänä pihan annettaisiin kasvaa horsmaa ja koiranputkea? Aika harvalla meistä on pokkaa kuntakeskuksen taajamassa ajatella näin, Juha sanoo.
Juhan uusi teos (Alma Talent, 2020) pohtii, olisiko vähempi kunnianhimo sittenkin hyvä asia.
