Hämeenlinnalainen kuvataiteilija Merja Mäkinen, 57, oli ollut jonkin aikaa vailla vakituista työpaikkaa, kun hänet pestattiin paikkakunnalle perustettuun taidelainaamoon. Hän oli hyvä työssään, otti harteilleen paljon vastuuta – paljon enemmän kuin työllistämistuella palkatulta yleensä odotetaan – ja viihtyi. Kaikki kuitenkin muuttui, kun työpaikka muutti uusiin, vasta remontoituihin tiloihin.
– Astuimme sisään uusiin tiloihin vanhalle verkatehtaalle suunnilleen samalla ovenavauksella, kun remonttimiehet kävelivät ulos. Edes maalit seinissä eivät olleet ehtineet kuivua, Merja muistelee parin vuoden takaista muuttoa.
Pian tämän jälkeen Merja alkoi oireilla. Päätä särki, silmät punoittivat, oli huono olo ja pyörrytti. Hän on varma, että oireet johtuivat uusien työtilojen huonosta sisäilmasta.
Sen lisäksi, että työpaikalla ei ollut kunnollista ilmastointia ja kuivuvien maalien katku säilyi voimakkaana pitkään, Merja joutui työskentelemään voimavirtakaapin välittömässä läheisyydessä.
Masennuslääkkeitä verenpaineeseen
Erään työpäivän jälkeen Merja voi niin huonosti, että pyörtyi bussipysäkille. Havahduttuaan hereille hän hakeutui terveyskeskukseen, mistä hänet kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan.
– Verenpaineeni oli niin korkea, että lääkärin mukaan minulla oli suuri riski saada aivoveritulppa, Merja kertoo.
Kyseinen lääkäri olikin sitten toistaiseksi viimeinen, joka on ottanut Merjan oireet vakavasti.
– Sydän- ja verenpaineoireisiini määrättiin masennuslääkkeitä. Vaikka juoksin lääkäriltä toiselle, fyysisiä oireita ei koskaan otettu vakavasti, vaan minut diagnosoitiin kerta kerran jälkeen masentuneeksi ja ahdistuneeksi – joskus vain viiden tai kymmenen minuutin vastaanoton aikana.
