Väärin lastattu peräkärry voi olla vaarallinen – kuinka estää "voplaaminen"?

Vedettäessä henkilöautolla ns. keskiakseliperävaunua saa aisapaino olla enintään 25 kiloa tai 4 prosenttia kytkentämassasta suuremman näistä ollessa määräävä. Liian suuri aisapaino painaa auton perää alaspäin ja keventää samalla auton nokkaa. Myös tämä vaikeuttaa yhdistelmän hallintaa.

Vaikka aisapaino olisi melko helpostikin todennettavissa esimerkiksi henkilövaa’an avulla, on arjen realismia, ettei aisapainoa tule kovin herkästi puntaroitua. Hyvä nyrkkisääntö arkea helpottamaan on, että jos saa ilman kohtuutonta ponnistelua nostettua perävaunun aisan vetokuulaan tai pois siitä, on aisapainoa todennäköisesti melko sopivasti. Mikäli voimaa tarvitaan paljon, on kuorman painopiste liian edessä. Jos aisa ei puolestaan pysy maassa tai pomppaa vetopäätä avattaessa itsestään irti vetokuulasta, on kuorma liian takana.

Painopiste matalalle ja keskelle

Aisapainon lisäksi kuorman sijoittelussa on tärkeää, että kuormasta tehdään mahdollisimman matala, yhtenäinen kokonaisuus. Kuorman painopisteen on siis syytä olla mahdollisimman alhaalla ja lähellä perävaunun pituussuuntaista keskiviivaa.

Kuorma ei saa sivusuunnassa ylettyä kuormatilan ulkopuolelle. Pituussuunnassa kuormatilan päädyn saa ylittää metrin eteenpäin ja kaksi metriä taaksepäin. Läheskään aina metrin ylitys eteenpäin ei ole mahdollinen kuormatilan koko leveydeltä, jotta vältetään vetoauton takakulmien osuminen kuormaan käännyttäessä.

Kuormatilan etureunan ylitys on merkittävä aina ja takareunan ylitys siinä tapauksessa, että se ylittää perävaunun kuormatilan päädyn yli metrillä. Merkintään käytetään päiväsaikaan punaista lippua ja hämärällä tai pimeällä valoa ja heijastinta. Valojen ja heijastinten väreissä tulee noudattaa samaa logiikkaa kuin autojen valoissa yleisesti.

Tuenta ja sidonta ovat olennainen osa turvallisuutta – monesta syystä

Kun kuorma on löytänyt oikean paikkansa, on kuljettajan vielä huolehdittava tukemalla ja sitomalla, että kuorma myös pysyy paikallaan koko kuljetuksen ajan. Koska oikean aisapainon saamiseksi raskaimmat tavarat on saatava perävaunun akselien kohdalle, ei niitä saada tuettua suoraan kuormatilan etureunaan. Tällöin tukemisessa voi käyttää apuna esimerkiksi tyhjiä kuormalavoja. Kun kuormalavan tai –lavat tukee kuormatilan etureunaan ja sen jälkeen itse kuorman lavoihin, on kuorma hyvin tuettu ajosuuntaan.

Yhdessä tuennalla ja sidonnalla varmistetaan, ettei kuorma putoa kyydistä tai pääse liikkumaan kuormatilassa.  Ajotilanteessa liikkuva kuorma aiheuttaa äkillisen muutoksen aisapainoon, jolloin yhdistelmän käyttäytyminen voi yllättää kuljettajan. 

Sidontaan tulisi käyttää asianmukaisia ja riittävän vahvoja kuormaliinoja. Liinojen lujuus ja määrä kannattaa mieluummin yli- kuin alimitoittaa. Tietynlaisen kuorman sidonnassakin saattaa tyhjistä kuormalavoista olla apua. Esimerkiksi pihalaattakuorman päälle väärin päin asetetuilla kuormalavoilla saadaan liinat sitomaan kaikki laatat perävaunun kuormatilan pohjaa vasten. Mikäli kuorman tuennassa tai sidonnassa päätyy käyttämään kuormalavoja tai vastaavia, on tärkeää huomata, että myös lavojen paino on osa kuorman painoa.

Näin syksyllä lienee myös aiheellista muistuttaa ettei tuentaa ja sidontaa saa unohtaa veneenkuljetuksessakaan. Veneen keula on tuettava tiukasti keulapukkiin. Trailerin tukirullat on säädettävä niin, että vene lepää niiden päällä. Kiinnitä vene vähintään kolmella riittävän vahvalla liinalla. Pyri saamaan liinoihin sidontakulmat ajosuunnassa niin, että yksi liinoista estää sivulta katsottuna selkeästi veneen liikkumisen eteenpäin ja toinen taaksepäin. Samalla nämä veneen yli kulkevat liinat estävät myös veneen liikkumisen sivusuunnassa. Kolmannella liinalla varmistetaan kiinnitystä.

Kuormasta riippumatta sidontaliinojen kireys on syytä aika-ajoin tarkastaa. Tärkeää on huomata, ettei yhdenkään sidontavälineen pettäminen tai löystyminen saa olennaisesti vaikuttaa sidonnan lujuuteen.