Suomen ensimmäinen ja alkuperäinen rikoslaki vahti ihmisten välisiä intiimisuhteita. Lakia loukkaavasta seksistä saattoi joutua jopa vuosiksi vankilaan.
Rikoslaki säädettiin vuonna 1889. Tuomiolle saattoi joutua aviorikoksesta, haureudesta ja muusta "luvattomasta sekaannuksesta".
Seksi saman sukupuolen tai eläimen kanssa oli yhtä tuomittavaa. Molemmista saattoi seurata jopa kaksi vuotta vankeutta. Yhtä vakava rikos oli tahallinen kuppataudin tartuttaminen toiseen "luvattoman sekaannuksen", eli yhteiskunnan normien vastaisten suhteiden kautta.
Pahennuksen aiheuttamisesta julkisella haureudella sai korkeintaan puoli vuotta linnaa. Samoin jos levitti yleisön saataville säädyllisyyttä ja siveyttä loukkaavia kirjoituksia tai kuvia.
Mielipuolen naisen makaamisesta voitiin määrätä korkeintaan neljä vuotta kuritushuonetta tai vankeutta. Mielipuolen miehen makaaminen ei ollut rikos.
Avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet olivat laittomia.
Seksiä sinkkujen välillä kutsuttiin salavuoteudeksi, josta miestä rangaistiin ankarammin kuin naista. Miehelle tästä seurasi korkeintaan 40 markan ja naiselle enintään 20 markan sakot.
Isäntä, joka harrasti seksiä piikansa kanssa, sai salavuoteudesta sakkoja vähintään 40 ja enintään 200 markkaa.
Sakot saattoi kuitenkin välttää, jos meni naimisiin salavuodekumppaninsa kanssa.
Lue myös: Seksiongelmat, jotka nousevat esille terapeutin vastaanotolla – "Aika tyypillinen ilmiö"
Aviorikoksesta linnaan
Avioliittoa rikoslaki suojeli "pyhänä instituutiona".
Aviorikoksesta saattoi päätyä kuritushuoneelle, jos petetty puoliso sitä vaati tai halusi erota. Tai jos "huoruudessa siitetylle" lapselle vaadittiin elatusta oikeudessa.
Avioliittoa piti kunnioittaa kaikkien, siinä olevien ja ulkopuolisten. Rangaistus vaihteli kuitenkin sen mukaan, kuka petti, kenen kanssa ja miten tietoisia osapuolet olivat toisen sitoumuksesta.
Kaikkein ankarimmin rangaistua oli, että naimisissa olevat pettivät puolisoitaan keskenään. Tällaisesta tuplapetoksesta ainoa rangaistus oli vankeus, enimmillään vuosi.